Militia vita humana

Ristiriita määreessä

2011-12-11T10:39:00.000-08:00

Kuvan"Itkevä filosofi" on esittävinään Efeson Herakleitosta. Hänen mielestään syntyminen tähän kosmokseen on surkeinta, mitä ajatella saattaa - ja ihmisen osa se vasta onneton oli. Herakleitos olisi itkenyt katkerasti jokaisen kerran, kun hän kohtasi lajitoverin levottoman kaupungin kadulla tai maaseudun uneliaassa rauhassa. - En jaksa uskoa tähän tarinaan; se on vain yksi monista filosofin floorassa. Melankoliasta Herakleitos näyttää silti kärsineen. Kukapa ei kärsisi, jos Saturnus on syntymähetken konstellaatiossa vaikea, kuten se on kaikilla älykkäillä ihmisillä, kuten kaikilla opettajilla ja opiskelijoista erityisesti filosofeilla?

"Itkevä filosofi" on itse asiassa oxymoron, poetiikan ja retoriikan kuvio - ja nimenomaan filosofeista puhuttaessa melkein käsitteellinen mahdottomuus. Filosofin, ainakaan stoalaisen, ei sovi itkeä eli osoittaa "Das Manille" kuuluvaa haavoittuvuutta. - Logiikassa "itkevä filosofi" on ns. contradictio in adiecto, ristiriita määreessä (adjektiivissa "itkevä"), tai oikeammin ristiriita atttibuutin ja pääsanan suhteessa. Retoriikassa ja poetiikassa ristiriita toimii parhaimmillaan vallan mainiosti. Sama koskee mainontaa: "Osta ja säästä!"

Rooman tasavallan loppu uusiksi

2011-12-09T22:18:00.000-08:00

Ajankohtainen eurokriisi tuo mieleen antiikin Rooman tasavallan lopun. Niinpä Aikalaisesta (9.12.2011) voi tällä kertaa lukea Rooma-asiaa: http:/aikalainen.uta.fi/2011/12/09/eurokriisi-muistuttaa-antiikin-rooman-loppua. Teksti: Heikki Laurinolli, kuva Teemu Launis. - En onnistunut siirtämään tähän enempää sanomaa sen kummemmin kuin sitä kuvaakaan. Joskus "silleen / sikseen jättäminen" on järkevää.

Sub specie aeterni - Ikuisuuden katsannossa

2011-12-06T12:14:00.000-08:00

Euroopan Unioni on perustamisestaan asti lähtenyt samalle tuhon tielle kuin sen edeltäjät, jotka ovat joko sattumalta tai ihmisen ahneuden ja vallanhalun vuoksi tulleet tiensä päähän etupäässä kunniattomasti (tai toimineet vuosisadasta toiseen vain paperilla, kauniina tyhjänpäiväisyytenä, niin kuin Pyhä Saksalais-Roomalainen keisarikunta melkein uskomattomaan vuoteen 1806). Hätä ei ole tämän näköinen; eikä se ole vasta tulossa; se on jo täällä. Olli Rehn ei puhu enää mitään Turkin ottamisesta mukaan (uppoavaan laivaan). Rehn on hädissään ja kärsii silmin nähden ja korvin kuullen (toki positiivisen mutta toivottoman ja herttaisesti ylioptimistisen ihmiskäsityksensä vuoksi, jonka hiekalle EU ja euro perustuvat). Eikä Rehn ole lähestulkoonkaan ainoa, joka korkealla palkalla lähti puolustamaan tuhoon tuomittua asiaa.

Tässä ajattelen Leninin kerran napakasti esittämää ojennusta tovereille, jotka ounastelivat nälän voivan tehdä pahimman vision mukaan tuloaan: "Se on jo täällä!" Rinnastus on toki tässä vielä kohtuuton, kun ruokaa useimmille eurooppalaisille vielä riittää, vaikka niin monelle niukalti). Mutta kovat ja kylmät faktat puhuvat Unionin ja tietenkin myös euron kaatumisen ja kaatamisen puolesta (eli tietenkin myös unionin ja euron kestämistä vastaan). - Itse vertaisin unionin kukistumista Rooman tasavallan lopun menoon. Pää tuli siellä vetävän käteen, ja Octavianus eli tuleva Augustus korjasi hedelmät; hän keskitti kaiken vallan itselleen hämmästyttävästi samaan tapaan, kuin Putin näyttää nyt tekevän Äiti-Venäjällä. Tästä tulee vähän tekstiä seuraavassa Aikalaisessa (19 / 2011). Mutta älkäämme tämän enempää puhuko nyt Venäjästä (joka muuten sekin on edustanut uutta Roomaa vuosisatojen ajan, myös Neuvostoliiton nimellä).

Ikuisuuden katsannossa Euroopan pimeän unionin ja yhtä pimeän euron lyhyt tai vähän pidempi eksistenssi ei merkitse yhtään mitään. Ja ihmisenkin mitalla mitaten on se ja sama, kaadutaanko viikossa vai kuudessa kuukaudessa vai kuudessa vai kuudessatoista vuodessa. Pilailumielessä tai ajatusleikkinä voisi esittää, että Merkel ja Sarkozy perustaisivat Unionin raunioille uuden Saksalais-Roomalaisen Keisarikunnan (ilman Roomaa ja Italiaa). Tätä mahdodonta mahdollisuutta en tullut ajatelleeksi tehtäessä juttua tulevaan Aikalaiseen.

Markku Uuspaavalniemi saa aikanaan sanattoman ja eleettömän tunnustuksen mutta ei tietenkään mitään palkintoa esim. Suomen Kulttuurirahastolta siitä, että hän oli ankarassa EU-kritiikissään alun alkaen oikeassa, kuten pelkään - ja niin kuin minäkin olin, kuten pelkään.

Vähintään draamaa on viljalti edessä - kiinnostavaakin. Ja mitä vähemmän katastrofia sen parempi. Voi kysyä, seuraako tästä samanlainen pörssiromahdus kuin vuonna 1929. Varautuminen ei olisi synti, mutta askeettista säästäjää voisi ankarasti syyttää osallistumattomuudesta uusliberalistiseen kulutukseen. Hän kun ei vähääkään piittaa yhteisestä hyvästä! - Ei sellainen pahe vetele (tarkoitettu ironiaksi).

Jospa kuitenkin kaikki on vain pahaa unta! - Ellei niin sattuisi olemaan, niin se ei merkitse yhtään mitään "sub specie aeterni" (joka on Nietzschen versio paremmin tunnetusta adverbiaalikonstruktiosta "sub specie aeternitatis").

Kreikanmaan etuuksia toukokuulla 2011

2011-11-09T11:46:00.000-08:00

kuva: Päivi ja Santeri
suuressa maailmassa

__________________________________

Kreikan turkinkielinen nimi on Yunanistan (Joonianmaa), mutta en aio kirjoittaa nyt kielitieteestä kuin vähäisen. Turkista ei ole liittymään Unioniin siksi, että Unioni ehtii hajota käsiin; sitäpaitsi Saksa ja Ranska eivät huoli Turkkia, mutta ei niiden olisi pitänyt aikoinaan huolia Unioniin myöskään Kreikkaa. Kovin sinisilmäiseen, hyväuskoiseen ja yltiöoptimistiseen ihmiskäsitykseen Euroopan Unioni perustuu. Euro-entusiasti presidenttiehdokkaamme arvelee pärjäävänsä vaaleissa. Ei voida todistaa, että kreikan 'Eurooppaa' tarkoittava sana olisi sukua pimeyttä (erebos, lat. tenebrae) merkitsevälle sanalle. Tätä ei pystytä selvittämään. Miksi pitäisi? On tässä ongelmia - ja pimeyttäkin - tarpeeksi, kun marraskuu on menossa. 'Marras' lienee sukua latinan sanalle 'mors' (kuolema), joka on italiaksi 'morte' ja espanjaksi 'muerte'.

Por la muerte! - Kreikkalaisista ja italialaisista voi hieman yleistäen sanoa, ettei yhteinen hyvä heitä erityisemmin kiinnosta - onpa se sitten Kreikka tai Italia tai Eurooppa tai (vaikkapa metafyysisen realismin katsannossa) koko ihmiskunta. Mutta käsiteltäköön nyt vain Kreikkaa. Saksalaisten Bild-lehti (jota mm. Kauppalehti osin referoi) luetteli keväällä 2011 Sofokleen, Sokrateen ja Platonin perillisten edesottamuksista. Syyllistyn tässä tahallani pateettiseen erheeseen: näet modernit helleenit eivät ole Sofokleen, Sokrateen ja Platonin perillisiä; ainakaan he eivät ansaitse moista nimeä. - Korruptio ei Kreikassa hallitse ainoastaan yläluokkaa; laajat kansalaispiirit elävät "rahat-pois-sieltä-mistä-helpoiten-sitä- saa"- periaatteella. Kaikki keinot ovat käytössä. Bussinkuljettajan työaika ja palkanjuoksu alkaa siinä samassa, kun hän astuu kotiovesta ulos; lisärahaa heruu bussin lämmittelystä ajokuntoon. Veturinkuljettaja ansaitsee enemmän kuin suomalainen yliopistonlehtori. Ja veturinkuljettajan vapaapäivät eivät ole 24 vaan 28 tunnin mittaisia; siitä kertyy paljon vapaapäiviä vietettäviksi vaikka Aristoteleen koottuja lukemalla tai toimimalla Akropoliilla yksityisoppaana varakkaalle turstille 500 euron hintaan per hour.

Papit saavat Hellaan maassa lisäpalkkaa jokaisesta hoitamastaan jumalanpalveluksesta. Kreikkalaiset ovat olleet hyviä neuvottelemaan itselleen (kollektivistisesti katsoen) järkyttävän korkeita korvauksia kaikesta. mahdollisesta ja mahdottomasta. Jos valtionyhtiön työntekijä osoittaa Kreikassa sellaista "protestanttista" tai "saksalaista" hyvettä kuin ahkeruus ja tunnollisuus ja pesee vielä kätensä ja sattuu työskentelemään "vähemmän inhimillisissä" lämpötiloissa (alle +8 C), hänelle maksetaan palkan päälle säädettyä erityiskorvausta. Koska kopiokone tunnetusti "säteilee", sen käyttäjälle korvataan siellä potentiaalinen vaara rahassa, joka tunnetusti tekee jokaisen onnelliseksi. Monenmoisten lisien avulla kreikkalainen valtion virkamies saattaa nostaa 3908 euron peruspalkkansa 8675 euroon (mikä kai tekee enemmän tai ainakin saman verran kuin suomalainen (huippu)professori ansaitsee). - Sellainen valtionyhtiö kuten Hellenic Petroleum (öljyfirma) maksaa työntekijöilleen 18 kuukausipalkkaa per annum. Yövartija saattaa tienata hulppeat 72000 euroa vuodessa; jokaiselle työntekijälle tarjotaan viiden päivän luxusloma haluamassaan hotellissa (mutta jos hotelliloma ei jostakin syystä innosta, sen arvon saataa kuitata rahana).

Saksalaisia tässä vaivasi mm. se, että Hellenic Petroleumin armoitetut työntekijät ansaitsivat 50 % enemmän kuin arvonsa tuntevat ja usein pöyhkeät saksalaiset (siis keväällä 2011). - Entä politiikka? Kreikan pääministerin virkamiehet saivat vielä toukokuussa MMXI 16 kuukausipalkkaa per year. Ja korkean tason poliitikkoja hyvästeltiin silmät mutuaalisesti mörössä eläkkeelle siten, että kullekin annettiin jopa 250 000 euron "kultainen kädenpuristus", ja vuodesta 1993 yhteisiä asioita (politiikkaa) hoitaneet parlamentin jäsenet nostivat palkkansa kaksinkertaisena. Ajat sitten eläköityneet poliitikot vaativat ja kaiketi saivat takautuvasti muhkeita korvauksia isämnaalleen ammoin suorittamistaan palveluksista, joiden arvon saattoi mainiosti mitata rahassa.

Edelleen: valtion palkkalistoilla komeili joka neljäs helleeni (vaikka kaikki valtionyhtiöt laahustivat raskaasti tappiolla). - Kreikkalaiset ovat kunnostautuneet myös "matalan profiilin pidossa". Siellä oli yli 200 000 rekisteröimätöntä, "epikurolaista" kotitaloutta: ne eivät veroja maksaneet. Lukuisissa tai lukemattomissa perheissä nautittiin vainajien eläkkeiden tuomista mukavista lisätuloista ja vietiin silloin tällöin kukkia kuolleiden mutta tuottavien eläkeläisten haudoille ja pudotettiin edes jokin ilonkyynel kiitollisuuden osoittamiseksi ihmisten ja mahdollisesti jumalan silmissä.

Välistävedot olivat tavanomaisia: muuan verottaja kauhoi omaan haaviinsa kaksi miljoonaa euroa (mutta kun oli "huono tuuri", niin jäi kiinni). Kiinni jäi myös muuan lääkäri; tämän tililtä löytyi 10 miljoonaa euroa. Miksi hän ei ollut kuunnellut neuvoja ja sijoittanut eurojaan ulkomaille? Tai miksi hän ei ollut ostanut esim. eettisyyttään mielellään korostavan ja "arvokeskustelunsa" käyneen Nokian osakkeita? - Olipa se lääkäri vannonut Hippokrateen valan vai ei, hän saattoi olla loistava apu kärsiville asiakailleen (potilailleen). Verottajalle hän oli ilmoittanut tilillään olevan vaivaiset 30 000 euroa.

Ja mitä kirkkoon näin kauniiksi lopuksi tulee, niin mainittakoon, että jopa munkit (jotka tähyilevät taivaalle) olivat sekaantuneet veronkiertoon. Athos-vuorella oli tehty maakauppoja maanpäällisen paratiisin tai taivasten valtakunnan hyväksi (ja siunaamana, voisi kuvitella). Mutta ehkä hyvä Jumala ei laske kirkkonsa pahoja tekoja vaan iloitsee sen uskosta Karitsan kanssa.

***

Yksilöllisyys (individualismi), jota kutsun joidenkin yllätykseksi mieluusti nominalismiksi, kukoistaa Kreikassa, jossa on eletty kuin viimeistä päivää juntan kaatumisen jälkeen. Pelkään, etteivät italialaiset osoittaudu sen paremmiksi. Aika näyttää pian, mitkä ovat Italian madonluvut. - En ole seurannut tämän päivän (8.11. 2011) uutisia enkä enää ehtisikään.

Muuten jonkin suomalaisen koulumurhan yhteydessä varoiteltiin käsittelemästä kritiikittömästi koulujen tunneilla, ellei peräti yliopistojenkin luennoilla Platonin Valtio-teosta (kreikaksi Politeia, latinaksi Res publica). Sen teoksen kohtalokas vika kuuluu olevan yksilöllisyyden vastustus ja junttamainen sensuuri ja yhteinen hyvä. Runoilija pitää toki palkita poliisivaltiossa ruhtinaallisesti, mutta hänet pitää välittömästi muiluttaa johonkin toiseen valtioon hämmennystä ja anarkiaa aiheuttamaan; parhaassa tapauksessa seurauksena on vallankumous tai -kaappaus (Platon ajattelee tai leikkii ajatuksella). Ovelat (tai näkökulmasta inhat) saksalaiset keksivät Platonin reseptiä seuraten lähettää Leninin sinetöidyssä junanvaunussa sotkemaan Venäjän asiat entisestään. Ja vallankaappaushan siitä tuli. Latinalaisella retoriikallaan (ja hyvällä onnellaan) Lenin miltei suisti maailman raiteiltaan; vähältä piti.

Täysi anarkia ei ole modernista Kreikanmaasta kaukana, mutta lisään, että näin sanoessani korostan, että päivän uutiset ovat jääneet minulta seuraamatta. Jotakin olen menettänyt, mutta tuntuu siltä, etteivät asiat enää koskaan tai ainakaan lähivuosikymmeninä ratkea Euroopassa iloisesti deus ex machina -periaatteella (jota sovellettiin kreikkalaisen näytelmän lopettamiseksi). Mistä sellainen jumala nyt saataisiin? Tai pitäisikö sellaista edes saada? - Ehkä ei. Ei todellakaan pitäisi. Olisi parempi, jos edes suhteellinen rauha säilyisi.

Kuva: Saulus Scholasticus karonkassaan 19.11.2011

Kiitän koulukaveriani Pekkaa, joka laittoi minulle jo toukokuulla hyvät pohjat yllä olevan jutun tekoon. - Jos juttu vaivaa lukijaa, ottakoon hän selvää ja kertokoon, missä määrin Kreikassa on menty Papandreoun aikana parempaan suuntaan. - Totean lopuksi, että nominalismi (individualismi, relativiismi) on ainakin toistaiseksi perinyt voiton myös Suomessa. Sen mukaan "kaikki käy" ja kaikkea on lupa tehdä, mutta on "järkevää" pitää varansa, ettei käry käy. Tämä koskee liike-elämää ja politiikkaa ja urheilua ja valitettavasti myös akateemista menoa. Ihmisyys toteutuu vain nominalistisena eli nimellisenä. Pitää vähän selventää. - Aivan kuin nominalismin mukaan ei ole yhtä kielioppia vaan on yhtä monia "kielioppeja" kuin on ihmisiä, ei ole myöskään yhtä moraalia vaan yhtä monia, siis lukemattomia "moraaleja" kuin on ihmisiäkin tämän ekstreemin individualismin hengessä. Näillä siis mennään. Selvennän tuonnempana lisää.

Ihmisen osa filosofin silmin

2011-10-04T08:22:00.000-07:00

Herakleitos kirjoitti kuuluisan teoksen Luonnosta ('Peri fyseos'). Se on säilynyt vain katkelmina, mikä antaa oikeuden itkeä sille, joka ei tässä menossa muuta voi. Kummaa ei ole niinkään se, että Herakleitos saavutti (kuten Lucretius sanoo) "hämärällä esityksellään kirkkaan maineen" vaan se, että antiikissa kulovalkean tavoin levinneen käsityksen mukaan Efeson Herakleitos piti onnen hylkiminä kaikkia ajalliseen maailmaan syntyneitä ja syntyviä olentoja. Verrattomasti onnettomin olisi hänelle ollut ihmisen eksistentiaalinen osa. Aina kun Herakleitos kohtasi lajitoverin, hän puhkesi lohduttomaan itkuun. - Jo eläessään tätä miestä kutsuttiin itkeväksi filosofiksi. Vastakohta oli (edelleen tarinan mukaan) Demokritos, naurava filosofi, joka oli yhtä hymyä ihmistä ajatellessaan ja nauroi riemusta aina ihmisen nähdessään ja meni tätä halaamaan. - Eräät, elleivät itse asiassa hyvin monet, varaavat kuitenkin itkevän filosofin osan Demokritokselle, jolle se ei mielestäni alkuunkaan kuulu. - Antiikissa, toisin kuin länsimaissa, filosofit olivat populaareja hahmoja ja esim. sofistin (siis kuin nykyään konsultin) tulo paikkakunnalle oli suuri mediatapahtuma.

Herakleitos tuli yhtenä antiikin hahmona esille Pirkanmaan tietokirjailijoiden tapaamisessa tiistaina 27.9. 2011. Olimme, Maija-Leena Kallela ja minä, julkaiseet 2010 kolmikielisen kirjan "Ne mainiot helleenit", joka sai jatkoa tarkalleen vuotta myöhemmin (2011). Silloin julki tuli taas kolmikielinen kirja "He tekivät Rooman". Sitä kirjoittamassa oli myös Erkki Palmén Jyväskylästä. - Kreikka suhtautuu Roomaan kuin kulttuuri sivilisaatioon Oswald Spenglerin tarkoittamassa mielessä, mutta ehkä Spengler on väärässä ja me oikeassa. Kreikka- ja Rooma -kirjojen hahmoilla on niin hyvässä kuin pahassakin edustajansa modernissa todellisuudessa, eritoten politiikassa, mutta tuskin niinkään filosofiassa, joka ei, kuten sanoin, ole nykyään populaaria - tai jos filosofia on populaaria, filosofit eivät ole populaareja vaan akateemisia virkamiehiä (mutta lukuisia filosofian harrastajia voidaan totisesti kutsua filosofeiksi. Siitä, itkevätkö he kenties enemmän kuin nauravat, ei ole tietoa saatu eetteriin).

Toisin kuin tarinan Herakleitos, Buddha piti ihmiseksi syntymistä verrattomana etuoikeutena: ihmiselo pysyy ainoana mahdollisuutena kartuttaa karman saldoa. Vain meille on suotu mahdollisuus tehdä täyskäännös oman tietoisuutemme äärimmäisessä syvyydessä [josta Aurelius Augustinus käyttää alentuvaisesti nimitystä abyssus humanae conscientiae - ihmistiedon kuilu]. Vielä nyt ajan vieraat tulevat ja menevät lukemattomissa muodoissa. Mutta kun aika on kypsä, nollataan karma ja saavutetaan vapaus (moksha); vangit murtavat kahleensa ja vapautuvat tekojen maailmasta ja kaikkien surujen lakkaamisesta tulee vihdoin täyttä totta.

Hautausmaa ja tulevaisuuden näkymiä

2011-09-07T08:38:00.000-07:00

Elävä keho on tuleva ruumis, jota hautausmaa / muistolehto odottaa; mutta ei tämä ole vain ruumiin (biojätteen) osa. Näet saman kohtalon saa kokea myös ihmisen puoleksi aineeton kasvisielu (ollaksemme tarkkoja). Viittaan edelliseen kirjoitukseeni. Ja olkoon lohtuna sille, joka lohtua tarvitsee, että hautausmaa odottaa kärsivällisesti myös jok'ainoaa autoa, onpa se sitten vaikka Bentley tai Maserati. En osaa sanoa tähän romutuksen ja kierrätyksen suhteesta mitään muuta kuin että on parempi, mitä vähemmän romutetaan ja mitä enemmän kierrätetään. Katsotaan tapaus kerrallaan ja odotellaan hyväuskoisesti, että kehitys kehittyy. Bio-osat voidaan lisääntyvässä määrin korvata metalli-, muovi-, pii- ja muilla osilla. Kun ihmisestä tulee virtuaalisesti ikuinen robotti, hänessä ei ole enää yhtään bio-osaa (eikä sen puoleen myöskään kasvisielua). Se merkitsee myös sitä, että hautajaiset jäävät turhina kokonaan pitämättä. Tätä ennakoiden Ruotsin suurissa kaupungeissa on jo pitkälti luovuttu hautajaisten pitämisestä, koska ne tulevat niin kalliiksi ja ovat sitäpaitsi niin ikäviä (trist) ja ainakin herkimmmille itkuisia tilaisuuksia, kun ääni meinaa pettää kriittisimmällä hetkellä.

Antiikin roomalaiset erehtyivät kuvittelemaan, että latinan trendikäs ihmistä (ja miestä ja naista) tarkoittava sana homo on sukua maata tarkoittavalle sanalle (humus). Ne raukat eivät olleet suorastaan väärässä, koska on olemassa sanonta "Ex humo homo" (Maasta on ihminen). Ja toinen: "-- nos tegit humus"). Lopuksi pitää sanoa, että kun viitataan vaivihkaa homoeroottiseen rakkauteen tai pidetään siitä ääntä, niin sanassa 'homoeroottinen', alkuosa viittaa kreikan eikä latinan sanaan homós ('sama') ; eros kohdistuu saman sukupuolen partikulaariseen ja ajalliseen edustajaan. - Ovatko Isä ja Poika samaa vai samanlaista olemusta, on oikeaoppisessa teologiassa jo Rooman keisariajan yhteenotoissa ja kokouksissa ratkaisunsa saanut kysymys.

Sielun osa

2011-09-03T05:14:00.000-07:00

Ihmissielussa taitaa totta vie olla kolme osaa: järkisielu, eläinsielu ja kasvisielu. Kokonaisuudessaan sielu saa ravintonsa aivokuoren (cortex) verisuonistosta. Fyysisen kuoleman tullen järki- ja eläinsielu (eli tietoisuus) sammuvat. Sitävastoin (perustava) kasvisielu jää karttuneen energiasaldonsa vuoksi elämään jopa hyvinkin pitkäksi aikaa; se voi näyttäytyä aaveena. Lopulta, olkoon vaikka vuosituhansien kuluttua, jopa kasvisielu kuihtuu ja kuolee TAI pikemminkin sulautuu materia primaan. - Friedrich Engels kutsui Luonnon dialektiikassaan tietoisuutta, ajattelevaa henkeä, aineen korkeimmaksi kukaksi. Sanasta materia rakentuu etymologinen ja toki myös metafyysinen yhteys sanaan mater (äiti). - Myös matrix kuuluu pesueeseen.

Ruumiin nimi

2011-08-27T04:22:00.000-07:00

Ihminen kuuluu ruumiineen ja sieluineen enemmän yhteiskunnalle kuin itselleen, kuten viimeistään hautajaismenoista voi päätellä. Onneksi ihmisyys - sikäli kuin se käsitetään filosofisen realismin & metafysiikan taivaanmerkeissä - on täydelleen vapaa. Tämä on syytä muistaa aina silloin, kun ruumis (tai keho tai vartalo) ja yhteiskunta esittävät kovia vaatimuksia yhdessä tai erikseen. Pitää käydä töissä saadakseen ruokaa ja juomaa, ja on kuulemma "eettistä", jos itse kukin panee rahaa säästöön edes hautauskulujen peittämiseksi, jotta hänet tai pikemminkin hänen persoonallisuutensa biojäte, kuollut ruumis (corpus mortuum, cadaver) peitetään näyttävästi tai salaa mutta aina kunniakkaasti maan poveen. Mutta menkäämme, kun aikaa vielä on, aitoon filosofiseen kysymykseen. Kuuluuko ihmisen nimi vain asianomaisen olennon keholle (corpus vivum / mortuum) vai tietoisuudelle eli sielulle? Vai kuuluuko nimi sekä ruumiille että sielulle? Sielu muuten saa ravintonsa korteksin (cortex) eli aivokuoren verisuonistosta ja voi valitettavasti elää satoja, jopa tuhansia vuosia fyysisen kuoleman jälkeen omanlaisenaan varjona sen mukaan, miten kauan itse kunkin korteksistaan saama virta riittää. Vanhat kreikkalaiset vastasivat pääsääntöisesti niin, että heidän mielestään tietyn ihmisen nimi on hänen kehonsa nimi, ónoma sómatos - erotuksena toisista kehoista (joita partikulaarisia olentoja on maailmassa Occamin nominalismin mukaan kosmoksessa vieri vieressä; ja onhan niitä kaikkia muitakin). Muinaisten kreikkalaisten (mielekäs) rajoitus oli se, että heidän ajattelunsa tahtoi jäädä oliotyypilliselle tasolle. - Jos kuvitellaan, että sielu kuolee ruumiin mukana, menetys ei ole kohtuuton, koska nimi, siis vaikka Matin ruumiin ja Liisan ruumiin nimi säilyy sen ajan kuin heidän muistonsa. Vanhat roomalaiset pakanat ja sitten barbaariset kristityt ja kaikkina aikoina muutkin kunnostautuivat ihmisen muiston (nimen) kiroajina. Ruumista käsiteltiin asianmukaisesti sen eläessä tai viimeistään sen sammumisen jälkeen. Gaius Mariuksen ylöskaivetut luut heitettiin jokeen; yhtä huonosti kävi postuumisti John Wyclifille - sillä erotuksella, että Wyclifin luut poltettiin, inkineroitiin, ylöskaivuun jälkeen ja heitettiin sitten jokeen. Tapaukset olivat oman virikeköyhän aikansa kansanjuhlia. Ja kirkko näytti mahtiaan ajallisessa maailmassa.

Katoavat ja palaavat objektit

2011-08-26T06:01:00.000-07:00

Psykoanalyysin tutkimuskohteiden soisi olevan elossa. Näet kuolleet ovat olleet syystä tai toisesta joko kyvyttömiä tai haluttomia avaamaan suutaan ja sydäntään. Rooman historian tutkija toisensa perään on esittänyt kysymyksen, miten kummassa Gaius Mariuksesta, miehestä, joka sentään pelasti Italian barbaaristen germaanien, kimbrien ja teutonien raivolta, saattoi tulla terrorihallinnon johtaja sekä jokaisen Rooman asukkaan kauhu. Hyvää vastausta ei ole löytynyt eikä löydy nytkään; on kuitenkin syytä muistaa eräs ennustus: nuoren Mariuksen kannatti tottavie käydä ennustaja-analyytikon luona. Marius alkoi elää dia- ja prognoosin mukaan. Hän pääsi kerrassaan seitsemän kertaa valtion korkeimpaan virkaan, konsuliksi. Ennustus toteutti itsensä (kuten sanotaan). Tavattoman kunnianhimoisen ja energisen Mariuksen urapolkua reunustivat lukemattomat ruumiit - menestyksen oheisvahingot tai instrumentit tai uhrit - niin barbaarit kuin virtuaalisesti yhtä barbaariset maanmiehetkin. 70-vuotias barbaari Marius valmisteli sotaretkeä idän nujertamiseksi. Tämä maailma on vain tekojen areena, hän väitti. Mutta viimeinen urotyö jäi tekemättä: Mariuksen yllätti kesken sotavalmistelujen keuhkopussin tulehdus. Sotaherra Gaius Marius heitti henkensä seitsemännen konsulivuotensa seitsemäntenätoista päivänä. Neljän vuoden päästä miehekkäät luut kaivettiin ylös haudasta. Ne viskattiin Tiberjokeen; toivottiin ja rukoiltiin, että näin hänen muistonsakin vaipuisi unohduksiin. Marius ei tiettävästi ollut kynämiehiä; jos hän olisi ollut ja hänen teoksensa olisivat säilyneet, häntä voitaisiin koettaa psyko- tai jopa syväanalysoida hänen tekstiensä avulla. Menetys ei ole kohtuuton; toisia "Mariuksia" on elämä ja historia usein nostanut esiin. Jotkut ovat olleet melkoisia kynämiehiä - ja retorisesti yhtä vahvoja ellei vahvempiakin kuin Gaius Marius, toiminnan mies.

Betula & Stella

2011-06-12T06:40:00.000-07:00

Voluit imperator Augustus Publium Ovidium ex urbe quam longissime eici - non id agi, ut libido eius scribendi coerceretur. In exsilio poeta complures versos barbarorum quoque sermone, quem annis ibi labentibus edidicerat, composuit. Qui omnes interierunt. Ipse autem exsul Tomide multa passus sed tandem aliquando requiem adeptus in sepulchro conditus est.

Truth in Hell - Lie on Earth (Part III)

2011-03-26T08:10:00.000-07:00

Moreover, the Protocols were further influenced by "La France Juive" (1886) by E. Drumont, who had plagiarized a book called "Le Juif, le Judaisme et la Judaisation des Peuples Chrétiens" (1869) by Gougenot de Mousseaux. This author contented to uncover a conspiracy against civilization by Kabbalistic Jews, who worshipped the Devil (Speier 1980).

According to Richard Cavendish (1978),

"He [Gougenot de Mousseaux] imagined that there existed a secret demonic religion, a systematic cult of evil which had been established by the Devil at the very beginning of the world. The grand masters of this cult were the Jews (...) and those who had helped the Jews in spreading the reign of the Devil throughout the world included the medieval heretics, the Templars, and, more recently, the Freemasons. The cult itself centred on the worship of Satan, symbolized by a serpent and the phallus; and its ritual consisted of erotic orgies of the wildest kind, interspersed with episodes when Jews murdered Christian children in order to use their blood for magical purposes" (Cavendish, A History of Magic, Sphere Books, London 1978).

[The text is unfinished.]

Truth in Hell - Lie on Earth (Part II)

2011-02-17T04:51:00.000-08:00

The publisher of the Protocols, Sergey Nilus, claims in his comment on them that they are a verbatim report of the secret session of the First Zionist Congress held in Basle in the autumn of 1897 (1). In reality, they are based closely on a pamphlet against Napoleon III published by Maurice Joly (1821-1878), a journalist and writer. The title of the pamphlet was "Dialogue aux Enfers entre Machiavel et Montesquieu ou la politique de Machiavel au XIXe siècle". Machiavelli is presented as an embodyment of unscrupulous power politics, Montesquieu - the mouthpiece of Joly himself - that of legalism mindful of ethical principles. "The Dialogue in Hell" was instigated by his desire to prove that Napoleon III was a thoroughly Machiavellian politician. His regime meant systematic manipulation and misleading, corruption, oppression, and exhausting wars. Machiavelli's "Il Principe" had become the reality of modern social life. Joly accuses the French Government of being cynically hypocritical, misleading the citizens, and demoralizing the nation merely for the sake of power. He is a sworn moralist and a vehement critic of despotism (2); unfortunately he is, unlike Orwell, quite forgotten today.

The "Dialogue" was published anonymously in Brussels in 1864. Copies of it were conveyed into France, where the police got hold of some. As Joly was already a marked man because of his earlier anti-government activities, the booklet was promptly attributed to him. He was fined and imprisoned for almost two years. The state confiscated the "Dialogue". It became a prohibited book, for Joly was convicted of a criminal act by instigating contempt and hatred against the French Government. Released from prison, he quickly realized that he had no future in a world that had turned quite impossible for him, and in 1878 he finally shot himself (3). For years he had failed to recognize the incontestable fact that he had fought against an invincible enemy, the inevitable development of the history of the modern world.

"Habent sua fata libelli." This adage could hardly be more valid. The fate of Joly's booklet has been most strange. It became a weapon of political propaganda. All over Europe, opportunists, fanatics, terrorists, police spies, and paranoid clerics were industriously plagiarizing the "Dialogue". And so what Machiavelli, straight from Hell, remarked about the stifling circumstances in the Second French Empire, turned into the plot by Jewry for gaining ascendancy over the world in the writings of the plagiarists (4). In Joly's pamphlet Machiavelli had spoken, among other things, of fomenting discord amidst the citizens, the violation of personal liberty, the devastation of the conscience, the autocracy of the Freemasons, and the establishment of police terror. In the Protocols all these and much more are presented as the policy of World Jewry (Political Zionism).

Norman Cohn has systematically compared the "Dialogue" with the forged Protocols. According to him,

over 160 passages in the Protocols, totalling two-fifths of the entire text, are closely based on passages in Joly; in nine of the chapters the borrowings amount to more than half the text, in some they amount to three quarters, in one (Protocol VII) to almost the entire text (5).

In addition to Joly's pamphlet, the fabricators also took advantage of the rich anti-semitic tradition. In this connection, the most important source was a novel called "Biarritz" (1868), written under the pseudonym Hermann Goedsche. The novel includes a description of a nocturnal meeting of the Sanhedrin, the Supreme Council of the Heads of the twelve Jewish tribes, in the cemetery of Prague. In the presence of Satan, the meeting draws up plans for the enslavement of the world. - Professor Matti A. Sainio (Upsala) told the present writer in September 1986 that the meeting of the Sanhedrin was also spread as a separate pamphlet with the title "The Rabbi's speech". The propaganda was effective.

_____________________

Notes

(1) S.Nilus, Juutalaisten salainen ohjelma nykyisen sivistysmaailman hävittämiseksi [The Secret Plot of the Jews for the Destruction of Present Civilized World] Hämeenlinna 1920, 126. - (2) H. Speier, The Truth in Hell: Maurice Joly on Modern Despotism. In: Propaganda and Communication in World History Vol. II. Emergence of Public Opinion in the West. Edited by H.D. Laswell, D. Lerner, H. Speier. Honolulu 1980, 301f. - (3) Speier 1980, 302. - (4). Speier 1980, 304. - (5) N. Cohn, Warrant for Genocide. The Myth of the Jewish World Conspiracy and the Protocols of the Elders of Zion. New York 1969, 75f.

Hyvä / huono kuolemattomuus

2011-02-11T06:10:00.000-08:00

Muisto saattaa hyvinkin olla ainoa kuolemattomuuden muoto. Jos ihmiselle on tärkeää, että hänen muistonsa säilyy pitkään, ehkä jopa loputtomiin, häntä voisi neuvoa kirjoittamaan pelkästään nettiin. Paperimuotoinen julkaiseminen pitää kaiketi lopettaa hyvän sään aikana. Mutta on niitä onneksi, sanoisin, sellaisiakin ihmisiä, jotka varsin eettisesti tahtovat poistua maailmasta niin, että muistijäljet seuraavat perässä kadotukseen tuota pikaa tai kohtuulliseksi katsottavassa ajassa. Mutta miten voisi välttyä joutumasta sukututkijoiden objektiksi? - He kun terapoivat egotistisesti tai eettisesti (jommin kummin) itseään tutkimalla sukua.

'Huono kuolemattomuus' tarkoitti parisen vuosisataa sitten käydyssä keskustelussa, jota seurasin, uskoa tai pelkoa siitä, että ihminen joutuu kuoltuaan seuraamaan alakuloisena ja jotenkin dementoituneena oliona maailman menoa ymmärtämättä sen päälle. Katsotaan, miten käy, sikäli kuin voidaan.

Truth in Hell - Lie on Earth (1996)

2010-12-11T01:57:00.000-08:00

"The Protocols of the Elders of Zion" is a classic among politico-ideological forgeries. In the course of the present century, the imposture has resurfaced time and again. It feigns to present a secret draft of a plan by 300 leading Zionists for the total takeover of all political and economic power as well as the usurpation of the intellectual tyranny in the world. According to the Protocols, the Jewish mafia aims at the depraving of the rising generation through subversive indoctrination, the abolishing of the autonomy of the universities, the creation of continuous and ever increasing unemployment, the forcing of the famished masses onto the street, the domination of people through their vices, the destruction of decent family life, and the eradication of religious feelings. This involves the fall of the Christian church and the suppression of the office of the Pope. Supreme power will be invested in the prospective King of Judea - the truly political and bogusly religious overlord of the whole world. People will be entertained and satiated by means of pornography and athletic games in order to prevent them from serious thinking. Their minds will be poisoned with irremediable indoctrination. Physical resistance will be reduced through the dissemination of new kinds of epidemic diseases. International hatred and a general atmosphere of insecurity will be enchanted, among other things, through acts of terror. A universal economic crash will be prepared, and the whole of the world's gold reserve will be concentrated in the hands of Jewry. And to top it all, the Jews will be ready to start a total world war, if necessary. Accordingly, the Protocols obviously stand for some profligate (and up to date) adaptation of the Revelation. They seem to predict the unheard-of cataclysm in which evil triumphs over good.

Hermeksen viisautta

2010-10-04T04:26:00.000-07:00

Niin sanotut hermeettiset tekstit (Hermetica / Corpus Hermeticum) edustavat kreikkalaista filosofiaa, tarkemmin sanoen platonismin ja stoalaisuuden värittämää uusplatonismia sekä vielä gnostilaisuutta. Renesanssin oppineet kuvittelivat, että itse Hermes eli latinaksi Mercurius olisi merkinnyt muistiin esoteeriset viisautensa joskus aikojen hämärissä, Mooseksen päivinä tai jopa aiemmin. Itse asiassa ne oli kirjoitettu vasta Rooman keisariajan ensimmäisinä vuosisatoina. Näet Isaac Casaubon todisti stilistisin perustein tekstit anno 1614 jälkikristillisiksi. 14 vuotta aiemmin eräs tunnettu hermetisti, filosofi ja maagikko, nimittäin Giordano Bruno poltettiin elävältä Ikuisen kaupungin Campo de' Fiorilla, Kukkaiskentällä sitten, kun hän oli virunut inkvisition vankilassa kahdeksan vuotta. - Käyn aina Roomassa käydessäni tervehtimässä tätä filosofian ja tieteen marttyyriä. Internetistä löytyy vahvasti manipuloituna Brunoa esittävä, komea kuva niiden katsottavaksi, jotka eivät ole lähitulevaisuudessa menossa Roomaan. Itse en suinkaan ole hermetisti, vaikka voinkin hermetismiä tarvittaessa retorisessa väittelyssä puolustaa (siinä missä vastustaakin).

Marsilio Ficino (1433-99) ja Giovanni Pico della Mirandola vanhempi (1463-94) opettivat muiden hermetistien (ja Platonin & kumppanien) tavoin, että ihmissielu oli alussa asustanut Jumalan luona joutuakseen sitten tilapäisesti "ruumiin hautaan". Hermeksen filosofia merkitsee tietoa siitä, miten sielu lopulta kohoaa takaisin taivaalliseen kotiinsa. - Hermeettisiä kirjoja lasketaan olevan 17 tai 18. Kristillisten kirkkojen gurut leimaavat hermetismin joko heterodoksiaksi tai silkaksi harhaopiksi ja varsinkin magiaksi (koska kristityt tunnustavat vain sen magian, jota he itse käyttävät päästääkseen tavoitteisiinsa täällä ajassa ja sen ulkopuolella).

Hermetican 11:s kirja ja sen 20:s jakso puhukoon tässä puolestaan. Laitan silti loppuun kommentin, pari.

"Et voi käsittää jumalaa, ennen kuin teet itsestäsi hänen veroisensa, sillä vain yhtäläinen käsittää yhtäläisen. Jätä kehosi kaikkinensa ja laajenna mielesi rajattoman suureksi. Pyyhi pois mielestäsi kaikki ajan kulku ja muutu ikuiseksi; vain siten sinä tavoitat jumaluuden [...]. Kokoa itseesi kaikkien luonnonolioiden tuntemukset - niiden, jotka muodostuvat tulesta ja vedestä, kuivasta ja kosteasta. Ole samanaikaisesti kaikkialla, niin maalla, merellä kuin taivaallakin. Ole samanaikaisesti syntymätön ja kohdussa, nuori ja vanha, kuollut ja myös kuoleman tuolla puolen. Ja jos suinkin kykenet pitämään tämän kaiken mielessäsi koossa, ajat ja paikalliset olotilat sekä aineet, laadut ja määrät, silloin sinä itse tavoitat ja käsität jumalan" (11,20).

Hermetismi on mitä suurimmassa määrin elämysorientoinutta, minkä sitä opettavat, eräät rahastavat konsultit näkyvät panneen merkille. Minua itseäni ajatteluttaa, ovatko sekä hermetistit että erinäiset konsultit kaikkivaltiusilluusion vallassa. Se on ainakin varmaa, että voittoisat urheilijat ovat - kuten ne suomalaiset, jotka hiihtävät sinivalkoisilla hangilla kultaa ja kunniaa (jäädäkseen huonolla tuurilla kiinni). Yhtä vakavasti puhuen, eikö hermetismi olekin luettavissa faustisen, so. läsimaisen kulttuurin juuriksi?

Joka haluaa, argumentoikoon väittelyharjoituksissa vaikka itsensä häivyttämisen tai kutistamisen tarjoamista eduista.

Filosofian komeus ja kurjuus

2010-09-09T07:36:00.000-07:00

Länsimainen eli "faustinen" ihminen ei rakasta antiikin kuvapatsasta vaan antiikin torsoa. Oswald Spengler sanoo, että torsolla on ollut kohtaloa. Ja torso, kuten patinakin, symboloi ajan suuntaa; se viittaa kaiken katoavaisuuteen; ja sitä ympäröi ikään kuin surun vaippa tai aura. Mutta silmä hakeutuu luonnostaan puuttuvien jäsenten tyhjään tilaan ja tekee optisen tai optimaalisen täydennyksen. Näkymättömien viivojen tahti ja rytmi täyttävät esim. Samothraken Nike-patsaan tyhjän tilan.

Teen rinnastuksen: samasta syystä monia meistä vetävät puoleensa graafisten symbolien ajat sitten pahoin katkenneet sarjat: kirjoitetut, jossakin määrin säilyneet, osin tai kokonaan kontekstinsa menettäneet tekstit. Spengler haki Efeson Herakleitosta käsittelevää väitöskirjaansa varten totaalista maailmanselitystä itsensä Herakleitoksen teoksesta, nimeltään Luonnosta, vaikka siitä on tallella vain katkelmia. Niistä yhdessä lukee: "Tätä maailmaa, joka on kaikille sama, ei ole luonut kukaan jumalista eikä kukaan ihmisistä. Se on aina ollut, on nyt ja aina tulee olemaan ikuisesti elävä tuli, joka mittansa mukaan syttyy ja mittansa mukaan sammuu."

Kohtaloa ei tältä fragmentilta ole antiikissa eikä länsimailla puuttunut. Vladimir Lenin luki sen aforismiksi pitäen sitä dialektisen materialisminsa oivallisena ilmauksena. Useat Herakleitoksen katkelmat havaitaan lähiuvussa keskenään enemmän kuin "dialektisesti" ristiriitaisiksi. Hän näyttää toisaalla raivokkaasti vihanneen tavallisia ihmisiä ja toisia filosofeja ja inhonneen näiden tietämättömyyttä, toisaalla vakaasti uskoneen kaikkien lajitovereiden yhteisiin ja erinomaisiin kognitiivisiin kykyihin. Syytä moiseen heiluntaan ei ole koskaan voitu tyhjentävästi selvittää. Ehkä Herakleitokselta jäi työ kesken jonkin sairauden, kuten melankolian vuoksi tai vain kuoleman tullen; ehkä hän kirjoitti tahallaan ristiriitaista ja arvoituksellista tekstiä; ehkä hän ei itse sanonut kaikkea, mitä (virtuaalisesti aina epäluotettava) kopiointitraditio esitti hänen sanomakseen. Jo antiikki antoi Herakleitokselle lisänimen "Hämärä".

Hänen tekstinsä analyysi osoittaa kuitenkin mitä selvimmin, että hän henkilökohtaisesti kärsi kurjuutta Efesoksen kaupungissa. Sen ja sosiaalisen standardin mukaisen ihmisyyden ("Das Man") yläpuolelle Herakleitos ei onnistunut nousemaan. Ollakseen kunnon filosofi Herakleitos valitti aivan liikaa. Jossakin vaiheessa hän oli silti julistautunut maailman ainoaksi todenpuhujaksi eli tietäjäksi.

Näin tämä Efeson mies osoitti hybristä, mikä taisi kostautua hänelle itselleen hänen elämänsä lopulla. Varmasti hybris johti Nemesikseen eli kostoon viimeistään sitten, kun aika hänestä jätti. Silloin anekdootit alkoivat voimallisesti elää ja asettua leikilliseen suhteeseen oudon tai jo torsoksi muuttuneen tekstin kanssa.

Filosofiassa Herakleitos edusti materialismia. Niinpä eräs anekdootti uskottelee, että kun Herakleitos vihdoin kohtasi kuolemansa, kulkukoirat saivat syödäkseen hänen ruumiinsa.

***
-Teksti on abstrakti luennostani, jonka pidin Jyväskylässä Athenis Finlandiae -tapahtumassa 26.8. 2010; ja se on ollut luettavissa myös englanniksi ja latinaksi osoitteessa www.Athenisfinlandiae.com

"Kreikka kielistä täydellisin"

2010-08-22T09:12:00.000-07:00

Ihmiset pitävät kai omaa kieltään muita tärkeämpänä tai (sentimentalistisesti sanoen) muita rakkaampana. Jokin vieras kieli pääsee tavallisesti toiselle, korkealle arvosijalle; muita tuskin listataan.

Edward Gibbon (1737-1794) sai nähdä paljon vaivaa, ennen kuin hän löysi tasapainon kuivan kronikan ja retorisen deklamaation välistä. Hänen historiateoksensa ´The Decline and Fall of the Roman Empire´ravitsee tunnetta ja järkeä. Gibbon esittää opuksensa kappaleessa XLVII (eli vuoden 581 jaa kohdalla) kolme (3) syytä siihen, miksi kreikka hänen mielestään on kaikista kielistä täydellisin (ellei suorastaan tärkein & rakkain).

"The long dominion of the Greeks, their colonies, and above all their eloquence, had propagated a language doubtless the most perfect that has been contrived by the art of man."

Olisi hyvä muistaa antiikin pitkän historian linjat, kuten se fakta, että Platon perusti Akademiansa 387 eaa; sen toiminta tosin keskeytyi roomalaisaikana mutta jatkui ainakin vuoteen 529 jaa. Mainittakoon ohimennen, että Keisari Julianus ("Apostata") tähtäsi politiikassaan siihen, että kreikkalaista filosofiaa ja retoriikkaa intensiivisesti harjoitettaisiin aina Persian Susassa asti.

Gibbonin argumenttia voi tuskin moittia heikoksi. Tai jos voi, sen puutteet pitäisi ladella ja esittää tilalle vahvempi argumentti. Alkuun pääsisi pohtimalla, tiedämmekö me jo Gibbonia paremmin, missä mennään tai milloin englannin tai sen amerikkalaisen nasaaliversion voisi väittää peitonneen kilpailijansa ja täydellistyneen kielten universumissa. Klassillisen kreikan etuna on se, ettei se enää miksikään muutu, toisin kuin englanti, jolle on suotu mahdollisuus täydellistyä entisestään.

Itse pidän oikeaan osuneena Gibbonin arvioita, että lähinnä kaunopuheisuus (eloquence) eli retoriikka oli perfektoinut vanhan kreikan. - Eikä kreikan kielen syytä ole se, että modernin Kreikan yhteiskunta on pahan korruption, tapainturmeluksen vallassa.

Älköön kieltä ja retoriikkaa erotettako toisistaan.

Hyve kaasukammiossa

2010-08-17T13:40:00.000-07:00

Hyvä, Amerikoista formaattinsa ostanut konsultti osaa riistää jopa kaikkein älykkäimmän ihmisen, vaikkapa ministerin, yritysjohtajan, professorin ja assistentin tahdon ja vielä

kunnon siivun näiden rahoista. Ja tahtonsa menettäneet ihmiset toistelevat lopun ikänsä konsultin mantroja kuorossa: on muutosta, arvokeskustelua, luovuutta, kehityskeskustelua, uutta palkkajärjestelmää, visiota, missiota, strategiaa, tahtotilaa ja sen sellaista. Äärimmäisessä tapauksessa ihmiseltä viedään tahdon mukana rahat (tai yleensä omaisuus) ja varmemmaksi vakuudeksi henki. Kärjistän nyt aavistuksen verran, mutta näissä asioissa kärjistys vaatii jonkin verran, mutta ei paljon, taitoa.

Kukaan ihminen, onpa hän miten älykäs tai moraaliltaan korkea tahansa, voi tuskin enää osoittaa eli ekshibitoida hyvettä (areté, virtus,Tugend) kansallissosialistien kaasukammiossa sitten, kun hän on sinne pakon edessä tai hyväuskoisuuttaan joutunut - kun katon rei´istä alkaa puhdistavan veden asemesta virrata Nobelilla palkittua Zyklon B -tuholaismyrkkyä. Paniikki ottaa silloin vallan; alkaa silmitön taistelu, kun jokainen pyrkii hyveistä vähääkään välittämättä tekemään selvää tovereistaan ja pääsemään pinon päällimmäiseksi.

Sitä se tahtotila ja orgaaniset motiivit silloin teettävät, ja Nobelilla palkittu ja innovatiivisesti käytetty Zyklon B osoittautuu A-luokan jaloksi rohdoksi (lat. nobilis ´jalo´). Kenelle, mille tai miten kaasukammioon päässyt voi olla hyvä? Kenelle, mille ja miten hyvettä (ja mitä hyvettä)siinä tilanteessa ekshibitoidaan tai distribuoidaan? - Kaikesta päätellen vain raakaa voimaa ja (konsultin) tahtotilaa. - Kuka mukamas voi silloin tehdä pakosta hyveen ja keskittyä viimeisinä sekunteina nauttimaan vapauttavaa kaasua niin, että hän pääsee ikäänkuin ihmisarvonsa säilyttäen (?) pois murheen laakson murhaloukosta, siis pian mustana savuna ilmaan krematorion piipusta? - Inkinerointi, siis tuhkaus, on muuten meilläkin Suomessa päässyt yleistymään, ja sitä voi pitää tässä tapauksessa eettisenä toimintana (jolloin hyve aktualisoituu, vaikka hyveestä ei enää puhuta).

Hyvettä voidaan osoittaa ja hyviä voidaan olla vain kaasukammion tai vastaavan eksistentiaalisen tilan ulkopuolella. Tämä saa kysymään, missä määrin hyveellisiä ihmisiä osallistuu eri estradeilla rikoksiin ihmisyyttä vastaan. - Amerikkalaiset Hiroshiman ja Nagasakin projekteihin osallistuneet ihmiset, niin poliitikot, konsultit kuin likaisen työn tekijätkin, olivat ihmisyyden katsannossa yhtä kriminellejä kuin Saksan natsit ja Venäjän bolshevikit omissa projekteissaan.

Am Ende wird alles gut!

2010-08-01T07:46:00.000-07:00

Tiedemiehet ovat antaneet kaikkensa, jopa henkikultansa, ihmiskunnan onnellistamiseksi. Niin erinomaisiksi osaajiksi he ovat osoittautuneet, että superlatiivit ovat kiitollisilta massoilta ajat sitten loppuneet (tai kliseytyneet). Kaikeksi onneksi rahaa, ja sen mukana lakastumatonta kunniaa, annetaan kaiken aikaa runsaskätisesti. Parhaimmat saavat Nobelin. Voi sitä sysipimeää ja tietämätöntä ja köyhää aikaa, jolloin Nobeleja ei vielä ollut mistä jakaa!

Ruotsalaiset antoivat, kuten sanotaan, germaanisen veljellisesti ja konsulttien verkostumisperiaatetta seuraten Nobel-palkinnon Fritz Haberille, saksalaiselle huippututkijalle, joka keksi Zyklon B -nimellä kulkevan tuholaismyrkyn. Germaanit käyttivät sitä innovatiivisesti (konsulttitermi taas) kaasukammioissaan B-luokan ihmisten eli pahemmin sanoen ali-ihmisten tuhoamiseen. Tiede edistyi, mikä tietysti merkitsi myös oheisvahinkoja - tai uhreja, sikäli kuin halutaan syyllistyä vanhentuneeseen kielenkäyttöön ja moralisointiin, jota tämä tekojen maailma vierastaa.

***

Jotta rikos ei aivan heti pääsisi bilettäjä-sukupolvelta unohtumaan, Hannu Toivonen on kertonut Seura-lehdessä (23.6.2010) Netta Kafkan (o.s. Schlesinger) selviämistarinan, niin sanoakseni päivitetymmän Kafkan. Netta joutui kokemaan kolmen keskitysleirin kauhut (Neusalz an der Oder, Flossenburg ja / und Bergen-Belsen). Birkenaussa, ahdistunut Netta sanoo, suihkuhuoneeseen ahdettiin 1500-2000 ihmistä kerrallaan ja kattojen rei'istä laskettiin Zyklon B:tä. Heti kun vangit sen tajusivat, syntyi täydellinen paniikki. Vahvimmat polkivat säälittä alleen, jopa tappoivat, heikoimmat laji- tai rotutoverinsa ja löytyivät sitten ruumiskasojen päältä; kaikki vietiin inkineroitaviksi (käyttääkseni terminaalivaiheesta inkvisition aina ajanjohtaista termiä).

('Paniikki' tulee Kreikan mytologian Pan-jumalaa tarkoittavasta sanasta. Pukinjalkainen ja suippokorvainen ja huilua soitteleva Pan säikytteli ihmisiä Arkadiassa, kunnes häneen lakattiin uskomasta ja Paholainen tuli tilalle. Siksi paniikki ei siihen loppunut vaan sitä osattiin tehdä lisää tieteen eli teknologian eli tieteen yhteiskunnallisen, ajoin diabolisen käytön avulla.)

Netan vuoro tuli tammikuussa 1945, kun hänet ajettiin muun ihmiskarjan mukana Flossenburgin kaasukammioon. Paniikki jäi kuitenkin tulematta; katon rei'istä ei vuotanut "vapauttavaa" Zyklon-B:tä. Vangit hälisivät (eli kävivät kehityskeskustelua), kunnes heidät komennettiin ulos: "Heraus!" - Zyklon B oli päässyt loppumaan tai tekniikka petti muuten. - Konsultit sanovat suunnittelun olevan kaiken a ja o, mutta onneksi se ei aina toteudu. - Aikanaan Netta Kafka pääsi vapauteen ja sen mukana oikeaan suihkuun.

Suosittelen eksistentialisteille ja heidän vastustajilleen tutustumista Netta Kafkan stooriin. Kiitokset myös Seura-lehdelle ja Hannu Toivoselle.

Demonin irvistys (risus sardonicus)

2010-07-19T22:25:00.000-07:00

Ikivanha runous erottaa toisistaan kaksi naurun lajia, homeerisen ja sardonisen. Homeerinen nauru on ainoan aidon riemun mitä kuuluvin ilmaus; kreikkalaisittain se raikaa vain Olympoksella alinomaisia juhliaan viettävien jumalten kemuissa ja kehityskeskusteluissa. Ihmisiltä puuttuu kyky kuten myös syykin nauraa homeeriseen tapaan; surkea on ihmisen osa, käsittämätön ja traaginen, kuten Sofokles ja Euripides ovat osana Kreikan surkeaa kulttuuriperintöä koettaneet etupäässä surkealla tuloksella tehdä koko ihmiskunnalle selväksi. - Ihminen kykenee sentään päästämään sardonisen naurun / "naurun", mutta siitä tuskin on hänelle itselleen mitään iloa, mutta pahansuopia läheisiä ja yhtä pilkallisia ja osin tyhmiä oppilaita se usein ilahduttaa ja pelastaa heidän päivänsä.

Sardonista naurua tulisi itse asiassa kutsua pikemminkin kouristukseksi tai irvistykseksi silloin, kun tarkoitetaan ihmisiä; mutta joskus Jumala lähettää Paholaisen, siis Mefiston kiusaamaan ihmistä; Mefisto tarttuu ihmispahaa, kuten kerran Norwichin Johannaa kurkusta kiinni; silloin Pimeyden Ruhtinas, Princeps tenebrarum, aina irvistää hänelle ominaisella tavalla, sardonisesti, ja tarjoaa mahdollisesti sopimusta (Jeesukselle, Faustille, Sinulle).

Entäpä oikea eli tieteellinen selitys Sinunkin (mahdolliselle) sardoniselle naurullesi? - Sen me yhdessä selitämme pelkästään lääketieteellisesti ja naureskelemme hyväntahtoisesti tai ehkä säälivästi kaikille uskovaisten peloille ja transsendenteille odotuksille. Erään terveysopin sanakirjan mukaan sardoninen nauru (risus sardonicus) tarkoittaa proosallisesti vain leukalukkoa eli puremalihasten kouristustilaa; potilaan suu vääntyy vaikeaan ja vastenmieliseen irvistykseen. Leukalukkoa kuulemma tavataan tyypillisesti yhtenä jäykkäkouristustaudin oireena.

Entisaikojen oppihistorioissa selitettiin joskus täysin epätieteellisesti, jos kohta varmaan herttaisesti, että inhan sardonisen irvistyksen oli omiaan Adamin ja Eevan lapsille aiheuttamaan muuan Sardiniassa kasvava yrtti, jonka tahallisesta tai tahattomasta nauttimisesta saattoi seurata niin paha kouristus ja holtiton hohotus, että siinä saattoi henki mennä.

Demonien ahdistus

2010-06-20T13:26:00.000-07:00

Pyhäpäivän Helsingin Sanomissa (vicesimo Iunii MMX) Jenni Virtasen kirjoittama teksti poikkeaa vallitsevasta, luonnontieteellisestä paradigmasta. Tiedoksemme saatetaan, että katolinen Isä Guy auttaa Helsingissä demonien tai itsensä Saatanan riivaamia ihmisiä. 88-vuotias Isä Guy väittää vankan kokemuksensa nojalla, että yleensä latinankieliset rukoukset auttavat tehokkaimmin paljastamaan pahat henget. Manaajaisän voi tietysti katsoa puhuvan vain omasta puolestaan, ellei sitten latinaan todella sisälly jumalaista voimaa, jota demonit kavahtavat tai edes kunnioittavat. Isä Guy huomauttaa monen muun ohella siitä mielenkiintoisesta seikasta, että demonit saattavat joskus ryhtyä keskustelemaan hänen kanssaan:

"Eräs [demoneista] kertoi, että helvetissä he ovat ypöyksin. He eivät kuitenkaan halua sieltä pois."

Tätä sopii kommentoida. Eksistentiaalisesta ahdistuksesta kärsivät helvetin demonit muistuttavat suuresti meitä ihmisiä. Ja helvetti ja tämä ihmisten maailma eivät ole toisistaan erotettuja olotiloja, koska ainakin sieltä alhaalta pääsee tänne ylös. Mutta demonien osa tuntuu selvästi paremmalta kuin (elävien) ihmisten. Miksi? - Demonit pystyvät elämään kahdessa maailmassa ja nauttimaan elämyksistä, joita niille siunaantuu ihmisten ahdistelusta, ahdistuksen levittämisestä ja ihmiskehojen haltuunotosta - ja keskusteluista, jopa kehityskeskusteluista manaajan kanssa.

***
Latinan osaajien vähentyminen tai loppuminen edistää itsensä Saatanan asiaa. Etenkin Skandinaviassa ja Suomessa on julistettu latinan lauseenjasennyskielioppi pannaan kaikkien kielten opiskelussa ala-asteelta yliopistoon. Tilalle on saatu ns. sosiaalinen eli chattaus-kielioppi. Pelastukoon kuka mitenkin voi.

Hyvää yötä!

Kosto elää

2010-06-19T09:08:00.000-07:00

Olin käynyt Mefiston kanssa Tampereen-asunnossani kauhean kehityskeskustelun jo vuosia ennen, kuin lepakko kaikuluotaimensa ohjaamana iski puremaan kaulaani täydenkuun merkeissä 11. maaliskuuta 2009. Se tapahtui Joutsan torpalla. Tekosensa lepakko sai maksaa hengellään, mutta en minäkään vähällä päässyt. Vaikea on Faustin osa.

Lohduton uupumus painoi ruumista & ja mieltä viikkokaudet; puremakohtaa särki, ja sitä piti päivittäin voidella varta vasten valmistetulla Fucidin- lepakkorasvalla vielä puolen vuoden kuluttua yhteenotosta. Fucidin on reseptirohto. Söin kaksi rankkaa antibioottikuuria ja toivuin lopulta. - Mikko kertoi lukeneensa kaiketi 1960-luvun Tex Willer -liuskalehden. Siinä Mefisto (pikemminkin kuin Dracula) muuttui yön pimeydessä lepakoksi ja haastoi Faust-Texin tuimaan miehiseen taistoon.

Menin toukokuulla 2010 torpalle ja aloin ensi töikseni pestä sinipiialla tuvan lattiaa. Kun siirsin jääkaapin ja sähkölieden pois lännenpuoleisesta nurkasta, havaitsin melkein liian myöhään, että lattiarajaa kiertävä valkea sähköjohto oli yhdestä kohdasta pahoin kulunut- ja siitä lennähti äkkiä kynsille ja silmille näyttävä, transparenttiin aikaan sopiva sarja ritiseviä eli varsin kuuluvia kipinöitä. Keväisen ilotulituksen aiheutti siivousvesi, joka kontaktoitui suojaamattoman sähkövirran kanssa. - Hiiri oli purrut kuin veitsellä leikaten johdon poikki siitä kohdasta ja, kuten on syytä muistaa, se on lepakon sukua oikeassa elämässä. Legendassa hiiri (ja rotta) ja lepakko kuuluvat Mefiston tai kai pikemminkin Draculan seuraan.

Quid Theodorus Cyrenaeus dixerit

2010-05-01T07:14:00.000-07:00

Theodorus ille Atheos interrogatus, qua ratione homunculi sine religione sive deorum cultu vitam agere valerent, respondit matrem et genetricem naturam toti generi humano magnas libidines voluptatesque fruendas concessisse.

Nesciunt autem omnes Latinistae, quid vox illa 'Theodorus' sibi velit.

Color infernus

2010-04-18T00:53:00.000-07:00

Rikinkeltainen on luotettavasta lähteestä tulleen tiedon mukaan helvetin pääasiallinen väri (color principalis). Sehän se on jopa näinä tuhka- aikoina komeasti hehkunut läntisellä taivaanrannalla muistuttaen pimeyden ruhtinaan olemassaolosta. 'Ruhtinas' on latinaksi princeps. Melvillen kirjassa Moby Dick kuvataan erästä valasta, jolla on mieltä kiinnittävästi rikinvärinen vatsa siksi, että otuksen tapana on ollut hangata sitä Helvetin kattoon; sieltä kun tihkuu rikkiä läpi. Eikö luonto olekin ihmeellinen?

Latinassa käytetään myös Aurorasta (Koittaresta) samaa värinimitystä kuin Helvetistä. Nämä adjektiivit ovat luteus (lutea, luteum) ja luridus (lurida, luridum). Viittasin edellisessä tekstissä Blaken konseptiin, siis Taivaan ja Helvetin avioliittoon. Yksi Pariisin latinankielisistä nimistä on Lutetia. Pitää katsoa, mitä se paikka pitää sisällään. Minulla ei ole koskaan ollut sinne mitään hinkua. Koetan katsoa, mitä pyhissä kirjoituksissa ja kaupunkioppaissa Pariisista sanotaan.

Sacrum matrimonium

2010-04-17T01:37:00.000-07:00

Islannista on meille levinnyt tuhkapilvi muistutuksena Taivaan ja Helvetin ikiaikaisesta avioliitosta. Kun aurinko eilen laski, läntinen taivas loisti kaikissa Helvetin väreissä. Upeaa! Maailmalla luetaan ahkerasti gnostilaista kirjallisuutta ja Blakea ja Nabokovia. Niin kuuluukin tehdä, koska ihmiskunnan pitää alkaa valmistautua kohtaamaan ratkaiseva ja sitä seuraava loppu. Kun luontokin auttaa, elämys seuraa upeasti toistaan.

Sentään moraalinen voitto

2010-04-13T04:15:00.000-07:00

Markku Heikkinen, sanavalmis mies, näyttää Areenassa kuultavissa olevassa radio-ohjelmassa taivaanmerkit Oulun yliopiston hallitukselle, joka yliopistolakiin ja rahan vähyyteen vedoten päätti (itse asiassa jo ajat sitten) lakkauttaa Kajaanin opettajainkoulutuslaitoksen. Voi, miten säälittäviä ovatkaan ne argumentit, joihin Oulun yliopiston hallitus ja muut Kajaanin-kaatajat, opetusministeriö mukaanlukien, ohjelmassa ja sen ulkopuolella turvautuvat - säälittäviä ja keskenään pahoin ristiriitaisia!

Parempi sanoa sanottavansa vääryydestä, joka on tapahtunut, kuin vaieta ja vajota kiltisti ikuisiksi ajoiksi pimeyteen ja unohdukseen. Moraalinen voitto tietysti implikoi tappion, mutta kunniakkaan. Tämä tapaus menee historiaan Vanhasen, Kataisen ja Virkkusen sekä Aalto-yliopiston voittona, käyttääkseni ironiaa. Yliopistouudistus osoittautuu sitä fantastisemmaksi, mitä useampia filiaaleja ja kokonaisia tiedekuntia lakkautetaan.

Kajaanin seminaarilta jäi uupumaan vaivaiset 1,5 miljoonaa. Paljonko Aalto-yliopistolle annettiin? Sanoin (monien tavoin) ajat sitten, että Aallon saamat rahat ovat muilta pois, vaikka hurskaasti vakuutettiin, ettei muiden toimintamahdollisuuksia lainkaan kavenneta (vaan ne päinvastoin turvataan). Todellisuus on osoittautunut päinvastaiseksi.

Oulun tervaporvarit yrittivät lakkauttaa Kajaanin seminaarin jo Kekkosen aikaan. Tämä presidentti sai sen estetyksi. Hän sentään tajusi järkevän aluepolitiikan päälle, toisin kuin Vanhasen tähdittämä hallitus, jossa kokoomus vie ja keskusta vikisee. Se aluepolitiikasta, jolle on jatkoa tulossa.

Varmaa on, että päättäjät koettavat ikäänkuin jättää Markku Heikkisen argumentit "omaan arvoonsa" sanoen, että ne ovat vain tunteenpurkauksia.

Vielä totean, että on ikävää, että jopa akateemisista ihmisistä suurin osa on täysin sisäistänyt konsulttien ankkapuheen. On visiota, strategiaa, missiota, tahtotilaa, muutosta, muutosjohtajuutta, muutosvastarintaa, haastetta, kehitys- ja arvokeskustelua ja muuta sen sellaista.

Anecdotes from Ancient Greece

2010-04-11T09:11:00.000-07:00

Kirjaan tulevat tekstit ovat niin pitkiä melkein kaikki, että sanan anecdotes tilalle pitää laittaa tales. 'Tale' on latinaksi 'historia', suomeksi 'tarina'. Ja tarinat koostuvat osaksi anekdooteista eli kaskuista, osaksi faktoista (sikäli kuin faktoja onkaan; ja kaikki historia saattaa olla moneen monituiseen kertaan väärennettyä). Iloitsen joka tapauksessa omasta puolestani siitä, että filosofit ovat yliedustettuina tässä opuksessa, jota Maija-Leena Kallela tekee tahollaan, minä omallani. Sain tänään tapella Epikuroksen ja Kitionin Zenonin sekä Aleksanteri Suuren kanssa. Maija-Leena on oletettavasti jo produsoinut tekstit ainakin seuraavista suuruuksista: Minos, Lykurgos, Homeros, Gyges, Thales, Sapfo, Solon, Kyros Senior ja Polykrates. Maija-Leena aloitti alusta, minä lopusta. Tämä tekstuaalinen manööveri muistuttaa sitä saarrostustaktiikkaa, jonka avulla Neuvostoliitto voitti toisessa maailmansodassa Kurskin taistelun germaaneja vastaan

Teos julkaistaan elokuun lopussa 2010.

Sotasyyllisyys kunnia-asiana

2010-03-13T07:16:00.000-08:00

Syyllisyys on aina häpeän asia. Mitä Suomen sotatuomittuihin tulee, nämä eivät kuulemma tarvitse, eivätkä myöskään saa maineenpalautusta, koska he eivät missään vaiheessa olisi mainettaan menettäneet. Väärin! Eivät suomalaiset poliitikot ja heidän äänestäjänsä ole elämänsä ja henkensä uhrannutta Risto Rytiä minkäänlaisena sankarina kunnioittaneet, päinvastoin.

Suomen presidentti Risto Ryti teki tekonsa tämän valtion, maan ja kansan puolesta; hän pelasti nimikirjoituksellaan meidät pahimmassa mahdollisessa paikassa. Silloin Risto Ryti ekshibitoi "vanhanaikaista", korkeaa moraalia, hyvettä sinänsä. - Ellei hän olisi sitä tehnyt, Suomen akateeminen intelligentsia olisi jossakin Karjalan laulumailla tai niiden takana kokenut saman kovimman luokan kohtalon kuin Puolan intelligentsia koki paikassa niemltä Katyn. Ja myös Suomen "yhteinen kansa" eli "proletariaatti olisi saanut kärsiä kerrakseen. Triumfia olisi pian vielä tylympi arki seurannut.

Tietääkseni Risto Ryti ei ole saanut osakseen mitään sen kummempaa postuumia kunniaa karttatietoiselta eli "geopoliittiset" asianhaarat tunnustavalta Suomelta. Täällä sopii sentään vihjata, ja hiljakseen ajatella, mutta ei niinkään sanoa ääneen, että Risto Ryti, jos joku koskaan, oli mies paikallaan.

Rooman henki

2010-01-21T12:51:00.000-08:00

Marcus Tullius Cicero samastui eksistentiaalisesti Roomaan ja roomalaishyveeseen (virtus Romana). Se auttoi häntä tekemään vahvaa tulosta. Niin identifioitui Roomaan myös Vladimir Uljanov, joka teki vielä paljon vahvempaa tulosta (käyttääkseni edelleen konsulttien puhetapaa). Meikäläisistä Rooman- ja muun sen sellaisen ideologian miehistä saadaan ilomielin nostaa esille V.A. Koskenniemi. Tämä intoutuu teoksensa Roomalaisia runoilijoita epilogoksessa (loppulauseessa / lopetuksessa) pateettiseen kliimaksiin:

"Roomalainen runous on loistokautenaan, tasavallan loppuaikoina ja keisarivallan alussa, antiikin viimeinen suuri voimannäyte, viimeinen suuri synteesi siitä, mitä kreikkalais-roomalainen henki oli ajatellut ja uneksinut: hehkuva iltarusko ennen hämärän tuloa (---). Niinkuin illan kirkkaudessa kuuman ja vaiherikkaan päivän muistot palaavat mieleen, niin kajastelee Rooman runoudessa antiikin täyteläisimpien elämänpäivien urhoollinen viisaus ja kauneus. Roomalainen henki on lisäksi lainannut tälle runoudelle jotakin vakavasta, suurpiirteisestä maiestas-luonteestaan, jotta emme tapaa helleeneillä."

Niin sitä pitää - kirjoittaa hyvin ja ennen kaikkea näkemyksellisesti, olkoonkin monisanaisesti meikäläiseen makuun. - Mitäpä siitä, vaikka Koskenniemellä historia vääristyykin. Olen kiitollisena ottanut sitaatin Vappu Roosin stilistisesti erinomaisesta ja asiallisesti osin vanhentuneesta Suuresta maailmankirjallisuudesta (Tammi, Helsinki 1965, 36).

Se joka torjuu Koskenniemen poliittisista (ideologisista) syistä, menköön itseensä ja lukekoon, mitä Koskenniemi on kirjoittanut mainitsemassani (ja minulta jonkun viemässä) teoksessaan runoilijafilosofi Titus Lucretius Caruksesta.

Discours de la méthode

2009-12-22T05:22:00.000-08:00

Me käytämme ihmistieteissä eli humanistisissa tieteissä ja, herra paratkoon, kovin usein myös yhteiskuntatieteissä heikkoja ja siksi perin epätarkkoja, "kvalitatiivisia" menetelmiä. Miksi? - Siksi, että me oikeastaan voimme ihmisen sumean logiikan alalla esittää ihmisestä vain mielipiteitä, emme totuutta. - Joka haluaa, voi toki (monen päättäjänkin mielestä) prudentiaalisesti tehdä tilasto- ja sen sellaista eksaktia tiedettä, mutta hän ei ole ainakaan perinteisessä mielessä humanisti eikä myöskään itseään sellaisena markkinoi.

Joka suinkin osaa, käyttäköön heikkoja menetelmiä vahvasti. Jos hän siten toimii, niin tyyli tai sen puute ratkaisee, vai mitä? - Kirjoittakaamme hyvin ja napakasti ja eloisasti, ja edes paikka paikoin, ellemme jopa kaiken aikaa, väkevästi. Tyyliä pitää meidän kaikkien toisaalla pohtia perusteellisemmin eks- ja intensiivisesti, mutta yleensä ottaen, kärjistäisin, tyyli on ollut humanisteilla viimeiset vuosikymmenet meillä Suomessa ainakin, ja luultavasti muuallakin, pahan kerran kateissa. Älköön kömpelyyttä luettako asiallisuuden, "objektiivisuuden", voitoksi.

IDA viittasi lukemiinsa kehnoihin opinnäytetöihin. Hän varmaan tarkoitti myös asiasubstanssia (mikä muuten kytkeytyy erottamattomasti tyyliin). En muista nyt opinalaa. Viis siitä. Kiitos hänelle. Jos joku silti yhä penää, eikö minulla ole nytkään metodista enempää sanottavaa, niin olkoon menneeksi. Metodi on, sanottakoon, ainakin kunnon humanistille sitä, että hän on asiassaan johdonmukainen. Hän osoittaa lisäksi, ekshibitoi näyttävästi loputonta oppineisuutta (doctrina), ahkeruutta (industria) ja sitkeyttä (perseverantia) ja tottavie myös rehellisyyttä. Se on siinä, paitsi että hänen tekstinsä pitää myös vastata "ajan henkeä" (Zeitgeist) eli eetosta eli paradigmaa.

Humanistit eivät muuten ole osoittautuneet yhtään sen rehellisimmiksi kuin ns. kovien, oikeiden tieteiden tekijät. Sen osoittaa väärennösten (tietenkin) vain minimaalisesti auki kirjoitettu historia. - Mitä humanistitutkijoiden tuottamiin vääriin "sisältöihin" tulee, niin tavallisinta on visusti vaieta tyystin käytetystä, keskeisestä lähteestä - ja toimia muuten, likimain sataprosenttisen korrektisti.

Argumentum ad hominem

2009-12-20T07:24:00.000-08:00

Olisin mielelläni kommentoinut IDAN blogiin itsensä IDAN kirjoitusta ja sen kirvoittamia mielenilmaisuja (Argumentti 18.12). Luovuin pakon edessä yrityksestä, kun pimeät voimat, jotka niin vihaavat Adamin Ja Even lapsia, tulivat väliin ja seisauttivat toiminnot. Sanottakoon silti Blogistanin tieteellisesti asennoituvien kollegojen mieliksi, että tekniikka vain sattui pettämään; sattuuhan niitä oheisvahinkoja. Yhtä kaikki joudun nyt kirjoittamaan tähän tilaan. - Otsikko tarkoittaa sananmukaisesti 'argumenttia ihmiselle', tarkemmin sanoen henkilökohtaisuuksiin menevää perustelua (argumenttia). Kun vastapuolen argumenttia / argumentointia / päättelyä ei pystytä kumoamaan, on vanha ja hyväksi tai huonoksi havaittu keino hyökätä hänen moraalitonta persoonaansa vastaan. Sanomista löytyy, kun kaivelemaan ruvetaan, helposti yhden jos toisenkin edesottamuksista. Näin tapahtuu jopa tieteessä eikä vain arkipuheessa.

Olen tavannut yliopistossa niin paljon argumentti- ja metodifetisismiä, etten nyt välitä siitä lähemmin kirjoittaa. Totean vain, että mm. Aristoteleen, Ciceron ja Chaïm Perelmanin mukaan argumentit ovat vain mielipiteitä, vahvempia tai heikompia ja siltä väliltä. Niin se on ihmisten maailmassa säätty, että he eivät voi sen kummemmin tavoittaa kuin välittääkään totuutta ("todellisuuden substanssia") vaan ainoastaan todennäköisyyksiä ja mielipiteitä. Yhdestä ja samasta asiasta voidaan usein esittää kaksi, toisilleen vastakkaista ja silti yhtä vakuuttavaa perustelua (argumenttia), kuten mm. Kreikan sofistit huomauttivat ja jopa opettivat ruhtinaallista konsulttikorvausta vastaan. Arkielämässä ja ihmistieteissä toimitaan sumean logiikan "sääntöjen" mukaan. Ja täydestä menee. Kööpenhaminan ilmastokokousta voi yhtä hyvin perusteluin kutsua hyväksi aluksi kuin fiaskoksikin.

Alku se on fiaskokin. Tämä lause on ns. enthymema. Ja pelkäänpä, että sekin menee täydestä, koska 1) se henkii hyväntuulisuutta (optimismia) ja 2) jonkinmoista nokkeluutta.

Sikamaista kohtelua

2009-12-13T03:10:00.000-08:00

Luotettavat tahot ovat tehneet tiettäväksi, että kovin moni sikafarmari kohtelee hoidokkejaan kaltoin. Enpä menisi kehumaan näitä sikafarmareita kovinkaan eettisiksi toimijoiksi. Vai kostavatko sikaloiden pitäjät, erityisesti suomalaiset, nyt humaanisti koko ihmiskunnan puolesta, omille suomalaisille sioilleen sen, että moni ihmisparka on joka ilmansuunnalla sairastunut tai jopa kuollut sikainfluenssaan? Onko jopa sikatiloilla kirjattu ihmishenkien menetyksiä? Jos vastaus jompaan kumpaan kysymykseen on myönteinen, sikojen kiduttamisen eettisyydestä voidaan keskustella. - Muuten se Uuden Testamentin Jeesus ei lukeudu sikojen ylimpiin ystäviin, sikäli kuin jostakin tekstikohdasta voi tehdä pitkälle meneviä päätelmiä. Mutta ihmisluonnon tuntien voimme vakuuttaa elinkeinonsa jatkumisesta huolestuneille sikafarmareille, etteivät ihmiset ole vielä niin kypsiä henkisesti (eettisesti), että he lopettaisivat tyystin sianlihan syönnin - tai edes tukisi sikojen taistelua tarttumalla banderolleihin ja rupeamalla lakkoon.

Espanjantauti vei 1918 kenties sata miljoonaa ihmistä, kuten jostakin luin. Nyt jää nähtäväksi, miten sikainfluenssa vaikkapa kostoksi tai edes hyvitykseksi kehittää toimintojensa rakenteita - käyttääkseni kauniiksi lopuksi konsulteilta oppimaani kömpelöä puheenpartta.

Ihmisen moraali eli siveellisyys

2009-12-04T00:12:00.000-08:00

Valistuksen projekti erotti tiedon ja moraalin selvästi toisistaan; ihmisen tarkoitus on vain ja ainoastaan menestyä eli päästä jopa "kauniitten ja rohkeiden" joukkoon. Jokaisen lapsosen ja nuoren ja vanhemmankin odotushorisontissa siintää "SUCCESS". Tätä konsultilta ostamaansa englanninkielistä (niin!) taikasanaa ovat mm. suomalaiset ammattikorkeakoulut eksplisiittisesti ja viljalti käyttäneet, kun ne ovat värvänneet opiskelijoita (asiakkaita, kuten päivitetysti sanotaan).

Samainen menestyksen palvonta tulee tietysti vastaan kaikessa mainonnassa ja markkinoinnissa, aina yliopistoja myöten. Tieteellisen opetuksen ja tutkimuksen tarkoituksena on tehdä ihmisestä yksilönä ja lajina menestyjä - tai sanoisimmeko maksu- ja kulutuskykyinen osaaja. Kaupallisuus ja tekninen tiedonintressi kohtaavat. Sama koskee lasten koulutusta ja kasvatusta; näistä ei pyritä tekemään hyveellisiä ihmisiä.

Myöskään tiede ei, totta tosiaan, pyri tekemään nuoremmista ja vanhemmista ihmisistä moraalisesti eli siveellisesti parempia, siis hyveellisiä ihmisiä ja kansalaisia Bertrand Russellin tarkoittamassa merkityksessä. Silti: kunnia Bertrandin muistolle. Tämä viisas mies on sen arvoinen; hän näki ne monet hulluuden muodot, jotka moderniteetissa ovat syöneet itsensä elämän perustaa. Vaikka hän oli lopussaan ns. analyyttisen filosofian edustaja, hän näki hyveen arvon (mitä mm. suomalaiset analyyttiset filosofit eivät ole nähneet, mutta eivät sitä ole nähneet myöskään fenomenologit).

Luonnontutkija Hartley J. van Cleave ekshibitoi eettistä tietoisuuttaan, kun hän huomautti: "Ihminen sekaantuu joka asiaan (...). Hän on kuin anarkisti, jota lait kuitenkin suojelevat. Hänen toimintansa todistaa, ettei hän juuri piittaa säännöistä, jotka estävät [korostus JS] hänen oman tuhonsa."

Tähän minulla olisi manikealaisen (absoluuttisen dualismin) mukainen kommentti, mutta jätän sen toistaiseksi lausumatta. Kun joku voi puuttua tähän lopetukseen, lisään sen verran, että myös maltillista dualismia tavataan manikealaisuudessa, muusta nyt viis.

Ihmiskunnan juhlapäivä

2009-11-19T04:57:00.000-08:00

Kansakoulun pitkäveteinen, mutta omalla tavallaan haikea laulu varoitti Pikku-Lauria maailman laveudesta ja ansan ja vaaran paikoista. Niitä ihmistaimia, laureja ja lauroja, tulee kaiken aikaa lisää, eikä läheskään jokaiselle anneta sitä kahta ja puolta tuhatta kaloria, minkä hän päivässä tarvitsee. Silti sanoisin, että maailma juhlii tänään. Afrikkalaisia on nyt lopulta, ikäänkuin yhden vuorokauden aikana, tullut miljardi täyteen. Maailma ei ole enää kovinkaan lavea. Se kutistuu kaiken aikaa. Vaaranpaikat lisääntyvät suhteellisesti ja absoluuttisesti laskien. Eurooppaan sopii vielä väkeä.

Tämä ei kuitenkaan ole läheskään viimeinen vuorokausi, sillä erään professorin mukaan maailmaan mahtuu 60 triljoonaa ihmistä; vain lämpö (joka muuten on latinaksi calor) on silloin ongelma tai pikemmin haaste. Haaste kuuluu konsulttien topoksiin. Mutta 60 triljoonaa ihmistä saavat asuttaa Tellusta päälletysten. Siitä oli selvitys jossakin.

"Olkaa hedelmälliset - -

2009-11-15T01:17:00.000-08:00

-- ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi, ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet" (Genesis 1:28). Olisi tietysti ollut parempi, ettei Jahve olisi luonut sen kummemmin Adamia kuin Eveäkään. Mutta toisaalta Adam ja Eve (suomalaisittain Eeva) olisivat voineet nousta alhaisen ja muutenkin rajoittuneen luojansa yläpuolelle ja kieltäytyä tekemästä lapsia. Se jos jokin olisi ollut eettinen teko. Mutta eihän siitä pariskunnasta ollut panemaan hanttiin orgaanisille motiveilleen, kuten ei Jahvestakaan sen puoleen, ja niin Genesistä seuraa Exodus - tai latinaksi Exitus.

Tai ehkä ei ihan. Mutta väestöräjähdystä seuraa ainakin väestöromahdus. G. Rattray Taylor kirjoitti yli miespolvi sitten, että "mikäli muista lajeista saatuja kokemuksia voidaan soveltaa ihmiseen, väestö tulee vähenemään noin kolmasosaan huippuluvusta. Kaikilla eläimillä esiintyy silloin tällöin polulaatioräjähdyksiä. Jokainen niistä päättyy kannan romahtamiseen" (The Doomsday-Book, suom. Tuomiopäivä, Weilin + Göös, Helsinki 1970, s. 10). Sain opuksen kirjaston poistomyynnistä 20 eurosentillä. Tieto tahtoo vanhentua, kun ihmiset suuntaavat katseensa eteenpäin.

Rattray Taylor sanoi paljon muun tähdellisen ohessa: "Ongelman ydin on ennen kaikkea ihmisten määrä. Jos maailman väkiluku olisi 10 tai 15 miljoonaa, voisimme [edelleen] saastuttaa mielin määrin" (Idem 20). Tekninen termi on pollutio ad libitum, orgaaninen motiivi, joka on totisesti tehnyt huipputulosta, käyttääkseni business-populan ja konsulttien kieltä.

Pentti Linkolan madonluvut ihmiskunnalle

2009-11-13T23:29:00.000-08:00

Menin anno 1985 Tampereen yliopistolla järjestettyyn tilaisuuteen, jossa Linkola erinomaisella retoriikallaan maalasi Tuomiopäivän näkymät, elleivät Adamin ja Evan lapset hetimiten muuttaisi elämänsä suuntaa eli omaksuisi asketismin hyveitä koko popula. - Onko tilanne tosiaan päässyt niin huonoksi, kysyi opiskelijatyttö, jota valistus kovin ahdisti. - On se, Linkola vastasi. Joku vanha herra halusi hänkin lausua mielipiteensä: - Antaa mennä vaan! Nautitaan, niin kauan kuin voidaan! Otetaan ilo irti elämästä niin kauan kuin on aikaa! - Omien sanojensa mukaan ihanan lapsuuden kokeneet vihreät nuoret naiset sanoivat myöhemmin, ettei Linkola suinkaan pahin ollut. Sen kunnian he antoivat minulle 1986 eräästä Parnassossa julkaisemastani tekstistä (Optimismi vai pessimismi?). Kiitos vihreälle liikkeelle ja erityisesti Ville Komsille, jonka muistan hänen herttaisesta optimismistaan (joka ei sittemmin valitettavasti kestänyt kaikkivaltiaan arjen paineissa).

Pentti Linkola

2009-11-13T07:54:00.000-08:00

Telluksen eli Gaian eli Maa-Äidin elo ei tietenkään missään tapauksessa jatku in / ad infinitum. Mutta mitä Linkolan viimeisiin teeseihin tulee, on syytä kysyä, onko hän itse saattanut lapsia maailmaan. Epäsuora kysymyslause koskee suorasti hänen omaa uskottavuuttaan.

Keskinkertaiset huippuosaajat

2009-11-12T23:30:00.000-08:00

Meillä poliitikot ja opettajat kehuvat tavan takaa, että suomalainen kouluosaaminen on maailman eliittiä. Mitä koulun huippuosaajista sitten tulee? Tieteen katsannossa heistä "kehittyy" pohjoismaisessa katsannossa huonoimpia, planetaarisessa katsannossa keskinkertaisuuksia. Sanoisin, ettei kannata olla hyvä liian aikaisin.

Mutta voihan tässä esittää rakentavan (ja suoristavan) epäilyn, että Pisa-tutkijat käyttävät kaltevia tai vinoja metodeja. He ovat siis itse huonoja tai keskinkertaisia. Mutta jos Pisa-tutkimus on metodisesti korrekti ja Suomen poika ja tyttö loistavat osaamisellaan, miten kehnoja muut maat ovatkaan koulun penkillä - ja miten niistä niinkin moni pääsee sitten tieteessä Suomen edelle, mukaan lukien kaikki muut Pohjoismaat!

Toivon mukaan Suomi pärjää ammattikoulupohjaisessa osaamisessa. Täältä löytyy hyviä nikkareita ja autonasentajia ja niin edelleen, kunnes toisin todistetaan, ellei sitä ole jo tehty.

Ajalla laadun, vaivan

2009-11-10T00:48:00.000-08:00

Suomen Akatemia tekee yllättäen tiettäväksi, että Suomen tieteen laatu on heikkenemässä. Pohjoismaisessa diskurssissa Suomi pitää nyt perää maisteri- ja tohtoritulvastaan huolimatta tai nimenomaan sen vuoksi. Toki jonkun on hoidettava peränpito, ja nyt siitä on kunniakkaasti tai häpeällisesti tullut Suomen vuoro ellei kerrassaan ikuisuusosa. Miten tässä pääsi näin käymään? Kukaan ei ole vielä ilmoittautunut vastuun kantajaksi, saati syylliseksi, vaikka syyllisyys Kafkan mukaan vetää puoleensa. Onko Kafka iskenyt Oikeusjutussaan harhaan, osoittautunut ylioptimistiseksi?

Voi! Miten käy Suomen yleisbrandin eli maabrandin eli maa- imagon? Heikoksi on viimmeistään nyt osoittautunut Suomen kansainvälinen visibiliteetti tieteen saralla (siis pohjoismaisessa vertailussa). Mutta OECD-maiden keskitasoa me sentään olemme; sanoihan se Daniel Juslenius ylpeänä 1703, että me olemme sentään keskinkertaista kansaa, Jumalan kiitos! Kunnia sille, jolle se kuuluu. Ja samaa sanottakoon häpeästä.

Joku voisi luovasti, innovatiivisesti ja heuristisesti ehdottaa panostusta urheiluun ja muuhun kulttuuriin (tieteen asemesta). Mutta eihän tiedettä sovi haudata, ei ainakaan kokonaan. Ehkä konsultit tulevat hätiin ja laulavat kunnon korvausta vastaan Suomen tieteen pois kalevalaisesta suosta, ellei, hyvänen aika, kaikkea tieteentekoa voida ulkoistaa konsulttien suorittamaksi. Mukailen tässä vähän Platonia ja hänen oppiaan ihanteellisesta valtiosta ja sen johdosta sovellettuna hyperborealaisiin oloihin. - Hyvä tarkoitus pyhittää huonotkin keinot, muistan etelän jesuiittojen opettaneen.

Nyt pitää antaa ajan kulua ja tehdä samalla jotakin. Katsotaan, miten se loistava Aalto-yliopisto oudossa projektissaan onnistuu. Sen suhteen en ole suinkaan heittänyt kirvestäni kaivoon eli lakannut toivomasta hyvää. Mutta riittääkö Alvar Aallon nimen magia kansainvälisille parketeille? Humanisti Alvar Aallon sanotaan olleen ns. pienen ihmisen asialla. Ja muistanemme, että 'pieni ihminen', latinan 'homunculus' on Heideggerilla 'Das Man'.

'Korkeempi kaiku' (osa 2)

2009-10-31T03:11:00.000-07:00

Kehuin äsken Machina-sarjassa Korkeempaa kaikua. Se on (kenties yhtä tekstiä lukuun ottamatta) erinomainen, ellei loistelias teos, joka ikuisiksi ajoiksi rehabilitoi retoriikan & ja poetiikan tässä kahdessakin mielessä pimeässä maassa. Riipaiseva paatoksessaan on kirjan kansikuva, Ellen Thesleffin Kaiku (1891). Se esittää murrosikäisen tytön profiilin; taustalla näkyy palava kaski; tytön suu on auki.

Kivitys Sharia-lain mukaan

2009-10-25T00:09:00.000-07:00

Aviomies ekshibitoi täydelleen tavanomaista miehistä vallanhimoa, ahneutta ja julmuutta ja itse teossa hyvettä, kun hän papin ja tuomarin avulla vie Sorajan, vaimonsa kivitettäväksi "Pyhän" Sharia-lain mukaan. Sorajaa syytettään aviorikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Ei tarvita kuin pari konsulttia virittämään kyläyhteisö tunnelmaan. Teloitus yhdistää kyläyhteisön. On suuren uskonnollisen ja urheilullisen juhlan tuntua. Flow! Flow!

Soraja haudataan ensin maahan vyötäisiään myöten. Oma isä saa patriarkaalisen kunnian heittää ensimmäiset kivet, mutta kun ikä jo painaa, hän ei saa osumaa aikaan. Muut kunnostautuvat sitäkin paremmin, kun Soraja alkaa nähdä tuskin kovinkaan konsulttimaisia tähtiä kivien kumahtaessa hänen viattomaan päähänsä. Sorajan mies osoittaa suorastaan huippukuntoa, jota raivo, rabies theologica (odium theologicum) kovasti auttaa. Saadaan kliimaksi. Jos oikein muistan, kaikki miehet osallistuvat lopuksi kivitykseen niin, että valmista tulee, kuten tarkoitus onkin.

Sitten kun henki on paennut Sorajan kurjasta ruumiista, tämä näyttää (siis vyötäisistä ylöspäin) veriseltä lihamöykyltä. Lopuksi ruumis "asianmukaisesti" hävitetään mutta sitä ei sentään rituaalisesti syödä (mikä ei tietenkään tee tapahtumasta luonnollista, humanistista eikä anteeksi annettavaa). Oikeita hautajaisia Soraja ei tietenkään saa.

On biologinen tosiasia, että ihmisyhteisöissä syntyy ja kasvaa aina kiintiöksi asti väkivaltaa, joka pyrkii purkautumaan tavalla tai toisella. Ja barbaria voi olla paitsi avointa ja transparenttia, myös subtiilia, mikä omahyväisten suomalaisten ja varsinkin suomalaisia sivistyneempien eurooppalaisten tulisi muistaa.

Eettinen poseeraus

2009-10-18T03:58:00.000-07:00

Jos Madonna ei ristille fiksoitumisellaan tahtonut tehdä niinkään rahaa ja päivittää imagoaan vaan ainoastaan viestittää naisellisen kärsimyksen todellisuutta tässä maailmassa, hänen projektiaan pitää kädet ristissä siunaten kehua eettiseksi. Tosin tätä humanistista tulkintaa vastaan ehkä puhuu Madonnan kaikissa muissa yhteyksissä ekshibitoima, estoton ja eläimellinen narsistisuus.

Narsistisuus ei tietysti ole miehen etuoikeus. Ja Madonna saa jotakin anteeksi sen takia, että miehet osaavat kohdella naisia huonommin kuin kaltoin kaikkialla. Katsoin eilen Tampereella (muutamien muidenkin vaivauduttua Niagaran teatteriin) todelliseen elämään perustuvan ensi-iltaelokuvan. Se kertoi Soraja-nimisen naisen spektakulaarisesta kivittämisestä Iranissa. Suku kunnostautui, pahimpana aviomies, joka tahtoi saada vaimonsa hengiltä "paremman" tytön tieltä. Verimöykyksi tuloksellisesti kivitetty, avionrikkojaksi valhein "todistettu" vaimo oli syytön. Paljonko miehisestä teosta pitää antaa pisteitä eli tähtiä mies- ja naiskonsulttien mieliksi?

Eipä ihme, että vapaa ja omahyväisyydessään keikistelevä länsimainen nainen New Yorkissa, Pariisissa tai Milanossa tai Helsingissä ihmettelee, miksei hänen persialainen (iranilainen) "sisarensa" ihaile häntä yli kaiken.

Risti ja seksuaalinen tasa-arvo

2009-10-17T06:05:00.000-07:00

Madonna olisi voinut Anno Domini MMVI ripustautu omalle, ylösalaisin asettuvalle ristilleen ylösalaisin; hänen jalkansa olisivat suuntautuneet kirkasta taivasta kohden, pää ja kädet retorisesti tärkeimpinä ruumiinosina mustaa maata (tai Gaia-jumalatarta) kohden. Sellainen asento olisi totisesti kysynyt Madonnalta loistavaa kuntoa ja vielä kovempaa luonnetta. Ehkä Madonna olisi tehnyt temppunsa vaikeamman vaihtoehdon mukaan, jos siitä olisi hänelle ruhtinaallisesti maksettu ja jos ikä ei häntä jo olisi painanut (silloin 2006). Mutta mitä konsultit, feministit ja muut uskovat olisivat toimituksesta sanoneet? - Risti ja sukupuolinen tasa-arvo ja Gaian representoima pakanuus kuuluvat tai eivät kuulu samaan diskurssiin (juostaanpa ristiltä pois tai ei), kuten voidaan todeta nyt, kun kolme ja puoli vuotta on päässyt meiltä kaikilta hyvässä ja pahassa kulumaan.

Tästäkin näkee, että retorisesti voi argumentoida jotakuinkin mistä hyvänsä ja jopa vasemmalla kädellä (eli kaikkeaan antamatta). Huomenna vietetään lepopäivää.

Oikea asento

2009-10-15T04:55:00.000-07:00

Madonna on mitä ilmeisimmin ollut sovinnainen kaikissa asennoissaan, seisten, maaten ja istuen. Hän fiksoitui ristille 2006 ilmeisen oikeassa ja siis virtuaalisesti ('melkein') hyveellisessä asennossa. Jos tämä popin ylipapitar olisi asettunut ristille nilkoista kiinnitettynä ja pää alaspäin, haaste olisi ollut vaativampi, luulisin, ja yleisön elämys vielä suurempi. Joku olisi voinut närkästyä: standardiasennosta ei sovi poiketa ainakaan julkisessa sfäärissä, kaikkien nähden, kun roikutaan Urbi & Orbi (Kaupungille ja Maailmalle).

Pyhä Pietari olisi saanut lisäpisteitä; hän kun legendan mukaan antoi ristiinnaulita itsensä pää alaspäin, koska ei katsonut ansaitsevansa sitä asentoa, joka tuli roomalaisten käsiin antautuneen Meidän Herramme osaksi. Nöyryys (humilitas) on kristinuskon perushyveitä; Madonna edusti ja edelleen edustaa kristillisen uskon katsannossa hybristä, latinaksi superbia-nimistä pahetta (joka silti faneille näyttäytyy puhtoisimpana hyveenä, latinaksi virtus, jonka oikeastaan pitäisi roomalaisittain olla vain miehen hyve). - Fan anamma!

Sunnuntain ratoksi

2009-10-13T09:03:00.000-07:00

Luin joskus, että kaikkein vanhin Ikuisesta Kaupungista löytynyt ristiinnaulitun kuva esittää ristille riippumaan nostettua aasia, latinaksi asinus (crucifixus). Siltä varalta, että joku vaatii kuvalle taiteen statusta, pitää huomauttaa, että mahdollinen taiteilija on jäänyt anonyymiksi. Joku toinen kokee, että kuva loukkaa kristillistä uskoa ja uskontoa, mutta sen voi toki nähdä loukkaavan myös aasia ja eläinten oikeuksia muutenkin. Miten ihminen voi olla niin paha?

Esitin vain retorisen kysymyksen. Roomalaiset olivat kovia ristiinnaulitsijoita, vaikka Rooman kirjallisuuden professori Edwin Linkomies koetti "humanistisesti" todistella, ettei roomalaisia saa pitää syyllisinä ainakaan Jeesus Nasaretilaisen ristikuolemaan. Roomalaiset olivat Linkomiehen mielestä kunnon väkeä.

Roomasta löytynyt krusifiksoitu aasi edustaa jonkun kristinuskovastaisen näkemystä (eli visiota) ja missiota ja strategiaa ja ikäänkuin aasin tahtotilaa - käyttääkseni konsulttien suosimia topoksia.

Sunnuntaina, 11:s lokauuta 2009 Helsingin Sanomat antaa Olli Sinivaaran arvion professori Timo Vihavaisen Spengler-aiheisesta ja kulttuurikriittisestä kirjasta Länsimaiden tuho (Otava. 285 s. 27 e). Jutun vieressä oleva iso, miltei liiankin iso kuva representoi: "Popin ylipapitar Madonna ristillä Kalifornian Inglewoodissa toukokuussa 2006."

Ehkä Madonna-kuvaa voidaan pitää täsmälleen sopivan kokoisena sillä vahvalla, joskin jo kliseytyneellä argumentilla, että kulttuuri on kuvallistunut.

Hesarin kulttuurosaston juttu on otsikoitu mieltä kiinnittävästi, ellei naulitsevasti: "Barbaarit tulevat, mutta omasta takaa."

Krusifiksi-teema tuo vähemmän kauniiksi lopuksi mieleen varsin kovan luokan dvd-filmin, jonka kuvastossa riiputaan ristillä ylösalaisin (normaalin riipunnan jo osin kliseydyttyä - ihminen tahtoo väsyä saman asennon alinomaiseen toisteluun).

Muuta en katso voivani siitä kertoa; elokuva ei suinkaan käsittele Apostoli Pietaria, joka olisi tahtotilansa mukaisesti spiikattu ristille pää alaspäin - niinhän se legenda menee.

Takaportin uhkakuva ja mahdollisuus

2009-10-02T02:29:00.000-07:00

Päivi ja Santeri Kannisto ovat tehneet kauniin teon ihmisen hengen puolesta - nimenomaan sen puolesta, koska henki itse (animus, spiritus) ei itse todellakaan tee mitään; se vain havaitsee. Syyskuun viimeisenä päivänä ilmestynyt Takaportti on monikerroksinen teos. Se kommentoi filosofisesti sitä ihmismielen koneistamista, johon varsinkin länsi ja sittemmin myös itä on yksituumaisesti pyrkinyt. Mikseivät nettifanit nosta Vladimir Uljanovia pyhimyksekseen? Sillä kaiken, ihmisenkin, sähköistäminen retoriikan ja teknologian avulla oli tämän lokakuun sankarin, Leninin, suuri passio (hänen varhaisnuoruutensa suuri, ainoa passio oli latinan kieli ja kielioppi, kuten kohta ulos tulevassa mammuttimaisessa minitutkimuksessani todistan).

Matrix on täyttä totta, jos ei tänään, niin huomenna ainakin, vaikka Das Man, siis nettifani, ei sitä tajua. Takaportti on dokumentaarinen dekkari ja trilleri. Siinä havaitaan verbaalista ilottelua, älykästä huumoria, vauhtia kerrakseen ja alakuloista kauneutta, melankoliaa.

Mahdottomaksi käyvässä maailmassa on mahdollisuus filosofiseen pelastukseen, jos ei muuhun.

Animus se non videns alia cernit.

Henki ei näe itseään, muuta kyllä. Eikä se tee mitään, kuten alussa sanoin ja nyt lopussa toistan.

"Gorba" Rooman Colosseumilla

2009-09-26T09:57:00.000-07:00

Venäjän on nähty edustavan uusinta Roomaa. Sen huomaa Venäjän arkkitehtuurista, kuten muistakin elämänilmauksista, esim. Vladimir Uljanov Leninin nyt osin unohtuneista, eksplisiittisistä sanoista ja teoista. Latinan kieli ja retoriikka oli totisesti Volodja Uljanovin suuri passio, intohimo.

Näin TV-ohjelman "Gorbasta" Roomassa; hän käveli Colosseumilla, ja paikalla asustavat tai sinne osuneet nuoret tervehtivät iloisesti: "Ciao Gorba!" Hän sanoi: "Tu quoque, mi Brut!" Sitaatti meni oikein - paitsi että "Gorban" olisi pitänyt käyttää täydellistä vokatiivimuotoa sanasta Brutus, joka on: Brute. Mutta meni se hienosti noinkin. Kiitos siitä.

Elämä on joinakin hetkinä runoutta.

Filosofian opettaja Toivo Salonen 19/9 MMIX

2009-09-25T07:06:00.000-07:00

Toivo sai vähän aiemmin, kesän puol'la "lasiin" 60 vuotta. Me kaikki juhlimme häntä hänen itsensä läsnäollessa, siellä Rovaniemen filosofisessa symposionissa, latinalaisittain conviviumissa, lauantaina 19:s syyskuuta. Kesän päivinä ja iltoina noin isoa tilaisuutta - sillä iso siitä tosiaan tuli - ei olisi ollut käytännön syistä mahdollista Lapin yliopistolla, taikka Pudasjärven maalaismaisemissa järjestää, vaikka Usko (Fides) ja Rakkaus (Caritas) olisivat silloinkin pyytäen tai pyytämättä paikalle osuneet. Meitä ihmisiä olisi kesäaikaan todennäköisin syin saapunut kuulemaan ja puhumaan vähemmän - eikä tunnelma, lataus eli páthos olisi mitenkään ollut sen korkeampi, kuin se nyt onneksi oli. Juhlatilaisuus, symposion, alkoi klo 10 ja kesti kuusi tuntia. Minäkin sain pitää puheen toisten lailla. Onneksi ehdin tervehtiä Anua, Toivon vaimoa, ennen kuin Toivo itse puhui ja postsymposion alkoi.

"Paha" Platon vielä kerran

2009-09-13T23:44:00.000-07:00

Anno 1920 aatelismies Bertrand Russell auditoi Vladimir Leninin. Russell hämmästyi, ellei jopa loukkaantunut. Näet aatelismies Lenin (o.s. Uljanov) nauraa hohotti, jopa kylkensä splittasi, tehdessään selkoa siitä, miten hänen väkensä oli hirttänyt joukoittain talonpoikia. Montako tähteä Leninille voidaan antaa tästä avoimuudesta? Russell kuitenkin vertasi asiakaspalautteessaan Neuvostojen maata Platonin Valtioon. Sekä kommunistit että platonistit loukkaantuivat Russelliin mutta eivät toisiinsa.
.

Aina hohottaessaan toveri Lenin ekshibitoi vahvan tahtotilansa. Russell nimesi varsin komeasti Leninin Platonin oppilaaksi. Minäkin olen kirjoittanut (minimaalisen mamuttitutkielman) Leninin hyveistä ja paheista; se on vieläkin painossa (ja saattaa jäädäkin sille tielleen). - Latinassa, retoriikassa ja dialektiikassa (logiikassa) etevä Lenin osallistui energisesti valistuksen projektin suunnitteluun, toteutukseen ja kaatoon.

Samalle tielle kuin Lenin lähti myös Adolf Hitler, hänkin Russellin mielestä Platonin oppilaita. Monista muista avoimen yhteiskunnan vihollisista on myös Karl Raimund Popper, toinen tärkeä akateeminen mielipidevaikuttaja, tehnyt mustavalkoisesti selkoa.

Toivokaamme, että ihmiset mitä pikimmin kehittyvät paremmiksi. Kehittyminen on "Das Manin" eli sosiaalisen standardin mukaisen ihmisen haaste, mistä konsultit muistuttelevat astronomista korvausta vastaan. He jos ketkä ovat keskiajan anekauppiaiden moderneja versioita. He myyvät asiakkailleen, quorum numerus est infinitus, aneita eli indulgensseja, omanlaisiaan diplomeja ja turvatakuita.

Tarvittaisiin kai uusi Luther, sikäli kuin tämä ei (osaltaan) aiheuta liikaa kärsimystä entisen päälle.

Konsultit löytyvät jopa yliopistoon pesiytyneiden arviointi- , valvonta- ja urkintajärjestelmien takaa. Ne kai tulevat kipeään tarpeeseen, koska edes akateemisen ihmisen hyve ei ole tarpeeksi kehittynyt. Katsotaan.

Kun Suomessa kauhisteltiin Jokelan ja Kauhajoen veritekoja, erinäiset älyköt rahvaanomaisesti vaativat Platonia tilille. Eikö siis korvausvaatimus pitäisi miehissä, ellei myös naisissa ja lapsissa eli kollektiivisesti lähettää Kreikan valtiolle? - Eihän toki. Moinen vaatimus edustaisi ns. pateettista eli säälittävää ylilyöntiä. Moderni Kreikan valtio ei kanna vastuuta pakanallisen antiikin, sentään kristillistä keskiaikaa pimeämmän Ateenan pikimustaksi leimatusta filosofista. - Myös avoin, transparentti eli läpinäkyvä akvaarioyhteiskunta saa näyttävästi aikaan paljon pahaa, kunnes ihmiset kehittyvät enkeleiksi, sanoisin.

Siteeraan lopuksi Russellin teosta Filosofiaa joka miehelle ja muita esseitä (WSOY, 1969, 4:s painos, 27). Uudempaa laitosta (1995) en tähän hätään löydä. Suomennos on Kyllikki Sutisen:

"Mikäli entisaikojen teologien kanta oli oikea, oli mahdollisimman monen ihmisen polttaminen roviolla hyväksyttävä asia sen vuoksi, että jälkeenjääneet perisivät taivaan. Jos kuitenkin oli epävarmaa, joutuisivatko harhauskoiset todellakin helvettiin, silloin vainoamisen perusteet eivät olleet pätevät."

Kun grammatiikka, retoriikka & dialektiikka (logiikka) toimivat, tulee tekstistä hyvää. Uusimman ajan historian harrastajat eli rakastajat (amatores) saavat retorisen kliimaksin:

"Jos olisi varmaa, että maailma ilman juutalaisia olisi paratiisi, ei olisi pätevää syytä suhtautua kielteisesti Auschwitziin. Jos kuitenkin on todenäköisempää, että maailmasta sellaisin keinoin tulee helvetti, voimme huoletta antaa luontaisen inhimillisyytemme taistella sellaista julmuutta vastaan."

Russellin kirja vaikuttaa yhtä maanmainiolta kuin Platonin Valtio, kreikaksi Politeia, latinaksi Res publica. - Lenin muuten innostui vallankaappauksensa alla suuresti Aristoteleen filosofiasta, jota en halua blogeissani käsitellä.

[Teksti on julkaistu lähes sanasta sanaan identtisenä Aikalaisessa (15/2009, 4).]

Samassa lehdessä dosentti Jorma Merikoski on erittäin ansiokkaasti käsitellyt akateemista torpparikysymystä ja mm. siihen luonnostaan kuuluvaa taksvärkkiä.

Hui, Suuri Pragman!

2009-08-29T04:54:00.000-07:00

Filosofisen pragmatismin kannattajilla on mennyt jo pitkään lujaa. Ilkka Niiniluoto (ja Esa Saarinen, toinen tekijämies) siirsi kerran opukseen 'Vuosisatamme filosofia' (WSOY 1986) tamperelaisen filosofian oppilapsen tenttivastauksessaan antaman määritelmän pragmatismista. Näin se menee: "Pragmatismin mukaan ihminen voi saavuttaa tietoa keskittymisen ja mietiskelyn avulla. Syvimmän kontemplaation tuloksena hän voi lopulta yhtyä maailmansieluun eli Pragmaan."

Kyösti Rantasalo kirjoitti tästä Parnassoon (5/88, 307-310). Hän huomautti positiivisen ajattelun hengessä esseessään Meidän teoreettiset mahdollisuutemme:

"Määritelmä kelpaa esimerkiksi siitä Murphyn laista, että iskemällä tarpeeksi ronskisti pieleen osuu naulan kantaan" (ibidem, 310).

Matti Luoma syystäkin moittii Niiniluodon & Saarisen kirjaa yksipuolisuudesta (Kanava 4/91, 212):

"Siinä kuten alan aikaisemmissa vastaavissa yleisteoksissa Intiaa ei mainita edes nimeltä [ja Pragman-heitto pilkkaa Intian filosofiaa kaikkinensa - JS]. Kaikki [oikea] filosofia on muka vain länsimaista; kaikkea tarkastellaan vain ahtaan eurooppakeskeisestä ja nimenomaan anglosaksisesta näkökulmasta."

Niiniluoto ja Saarinen edustavat tunnetusti analyyttistä filosofiaa. Näin Matti Luoma vielä siteeraa (ibidem 213) voimakaksikon "Vuosisatamme filosofiaa":

"Emme enää välitä metafysiikasta... Modernin logiikan kautta Russell ja muut ... tuovat filosofiaan täsmällisyysvaatimuksen, jonka valossa perinteinen [metafysiikan saastuttama - JS] filosofointi näyttää hämärältä ja löysältä ... [tieteellinen] filosofointi ajautuu yhä kauemmas kirjallisuudesta, runoudesta, taiteesta ja uskonnosta - yhä lähemmäs matematiikkaa ja eksakteja luonnontieteitä. Ne määrittelevät ideaalin" (Johdanto xvii-xix).

Onneksi olkoon!

Ollakseni maksimaalisen hyväntahtoinen Niiniluotoa & Saarista kohtaan käsitän heidän täysin erheellisesti tarkoittavan vain sitä, ettei Intiassa ole enää tieteellisellä 1900-luvulla harjoitettu sitten minkään sortin filosofiaa. - Varmaa on, että filosofian ammattilaisten moneen kertaan siunaama "Vuosisatamme filosofia" lupaa otsikossaan paljon enemmän, kuin sen sisältö antaa.

Filosofisen idealismin tai sanoisinko realismin kannattajilla, minut itseni mukaan lukien, ei ole enää mennyt aivan yhtä hyvin. Mutta otanpa opikseni, enkä tee tästä lähtien yliopistolla mitään ylimääräistä (virkaan kuulumatonta). En enää käännä enkä tarkista (tarkasta) filosofisia enkä muitakaan tekstejä enkä niiden käännöksiä. Sellaista en kertakaikkiaan välitä tehdä. Huolehtikoon jokainen itsestään. Ylitseni ei enää kävellä. Menkööt avuntarvitsijat lakki kourassa pankkiin ja sitten pää paljaana virallisen kielentarkistajan eli siis kielikonsultin puheille!

Aallon pohjalta aallon harjalle (taas)

2009-08-15T05:29:00.000-07:00

Aalto-yliopistolla menee kahdesta syystä huonosti: 1) Sitä ei ole vielä olemassa; 2) hankkeelta puuttuu 80 miljoonaa euroa. Aika alkaa käydä vähiin. Mutta koska projekti nauttii valtiovallan ja akateemikkojen ja viisaiden konsulttien mielisuosiota ja koska tämä on lottovoittajien maa, uupuva summa löytynee helposti, pelkään.

Hullujen terapointi

2009-08-15T02:01:00.000-07:00

Luin 1800-luvun tiede-entusiastien kirjoituksia. Sattui silmiin erinäisten tiedemiesten hurskas toivo, että kaikki hullut voidaan parantaa laittamalla nämä formaalin logiikan intensiivikurssille. He ryhtyivät tuumasta toimeen mutta masentuivat. Niin laihat olivat tulokset. - Tulin joskus muotoilleeksi seuraavan khiasmin ja samalla enthymeeman: Hulluus on epäsosiaalista neroutta, ja nerous on sosiaalista hulluutta. Lisään tähän, että nerous on käytönnössä osoittautunut yhtä vaaralliseksi kuin hulluus. Viittaan järjettömään järjenkäytöön, joka ilmenee teknologiassa ja teknolatriassa, teknologian palvonnassa.

Ilon päivä

2009-08-14T03:56:00.000-07:00

Hyvä uutinen pelasti päivän jo aamusta! Aalto-yliopiston varainkeruu on sujunut nihkeästi. Kymmeniä miljoonia puuttuu, kun Das Man -tasoinen rectrix magnifica on ajat sitten valittu ja toiminnan pitäisi käynnistyä jo tuota pikaa. Hyvänen aika, miten lama tekee hyvää! Kaatuuko ja uppoaako Suomen yliopistojen (vielä olematon) lippulaiva?

Erinäiset akateemiset ihmiset ja poliitikot ja konsultit ovat kilvan ja ennen kaikkea ennenaikaisesti kehuneet jäsenyyttään kultapossukerhossa. Saapa nähdä, riittävätkö heidän rahkeensa, jotta he saisivat uupuvat miljoonat kasaan ja kassaan. Pelkäänpä, että he saavat paljonkin "kehittää toimintojensa rakenteita" (käyttääkseni rahastavien konsulttien kömpelöä kieltä). Minusta on ollut mukavaa olla ainakin retorisesti laittamassa kapuloita Aalto-hankkeen rattaisiin. Aina on kritiikin aika. - Näissä asioissa bloggailu ei alkuunkaan riitä. Pitää kirjoitella lehtiin.

Uuden aallon yliopisto

2009-08-14T02:11:00.000-07:00

On tullut aika aloittaa sadonkorjuu nyt, kun on elokuulle päästy. Siteeraan yhdeksäs tammikuuta kirjoittamaani tekstiä, jonka Aamulehti monen suruksi mutta minun ilokseni (mutatis mutandis) julkaisi. Otan tähän säästön periaatteelle uskollisena vain kaksi alkukappaletta:

"Kehittyvien maakuntien Suomi tarjoaa maailmalle Aalto-yliopistoa. Nimi viittaa uuteen ja globaaliin aaltoon eikä johonkuhun entisajan mieheen. Aalto-yliopiston kansainvälisesti myyväksi nimeksi kävisi "The New Wave University". Aallonharjalla kulku voidaan ilmaista toisinkin. Suomen toivossa ja pelossa ainoalle inno-yliopistolle toivotaan mutta myös pelätään pitkää ikää."

"On syytä varautua siihen, että laman kurimus nielaisee jopa Aalto-yliopiston. Sitä on pahaenteisesti kehuttu maasta taivaisiin jo ennen kuin sen "huippuyliopiston" toiminta on edes käynnistynyt synkkenevien talousuudistusten maailmassa. Mutta jos rahaa vastoin odotuksia sataa tarpeeksi uudelle projektille, vanhat eli tavisyliopistot saavat kai tyytyä nolla- tai jopa pahoin miinusmerkkiseen kasvuun. Katsotaan sitten, mitä siitä seuraa. Jokin iso muutos tekee tuloaan."

Inno-yliopistolle, jota ei rehtoria lukuunottamatta ole vielä edes olemassa, antoi postuumisti ja pahaenteisesti nimensä Alvar Aalto. Tämä mies, sanoisin homunculus, halusi olla arkkitehtuurissaan ja muutenkin "pienen ihmisen asialla". Hänen voi tosiaan katsoa yltäneen Das Man -tasolle. Kiitos siitä.

Punainen avoauto

2009-07-13T05:04:00.000-07:00

Kävin Kainuun mailla. Osui silmään Koti-Kajaani (keskiviikolta 3.6. 2009). Lehti tarjoaa, kuten sen kuuluukin tarjota, Paikallisuutisia. Kuuden kuvan piirrossarjasta ensimmäinen esittää firman pääovelle parkeeratun punaisen avoauton (joka idioottivarmasti symboloi rahaa & valtaa & avoimuutta & julkisuutta & julkeutta). Puhekupla näkyy ja kuuluu ulos asti; kenties vaikutus on vielä multimodaalisempi:

"... konsulttitoimistosta. Hän seuraa viikon ajan työskentelyämme ja antaa havaintojensa pohjalta suositukset yt-neuvottelujen seuraavaa kierrosta varten."

Konsultti ohjeistaa työntekijöitä:

"Toimikaa päivän mittaan aivan normaalisti antamatta läsnäoloni mitenkään vaikuttaa päivittäisiin rutiineihinne" (toinen kuva).

Pyhä konsultti aktivoi heti sekundaattorinsa sanomaan sekundaluokan ihmisille: "Tick Tock Tick" (3:s kuva). Neljäs kuva presentoi konsultin lukemassa kellonsa kanssa madonlukuja nuorelle, näyttöpäätteensä äärellä työskentelevälle isälle ("Tick Tock Tick"). Viides kuva esittää konsultin ottamassa aikaa työpaikan kahvipaussin kulusta ( asiaankuuluvasti: "Tick Tock Tick"). Kun isä pääsee auditoinnista kotiin, hän tekee, mitä vielä suinkin vielä tajuaa. Mistään tietämätön vaimo sanoo sitten kotoisassa, niukassa ruokapöydässä:

"Hassua, keittiön seinäkello on kadonnut jonnekin (6:s kuva).

Yt-irtisanomisista ovat Jari Sarasvuo ja hänen oppilaansa paljon rahaa tehneet. Ja tekevät edelleen.

"Maailman suurin jäävuoren huippu"

2009-07-08T01:54:00.000-07:00

Sunnuntain Helsingin Sanomat (5.7.) väittää kulttuurisivullaan (B1) aivan oikein, että "ennen kirjapainotaitoa luodusta kirjallisuudesta on jäljellä vain jäävuoren huippu". Mutta lehden ekstensiivisesti siteeraama / referoima Virpi Hämeen-Anttila julistaa paradoksaalisesti (tai kiireinen toimittaja laittaa visiibilin tutkijan julistamaan):

"Arvioiden mukaan antiikin kirjallisuudesta on nykyään luettavissa kymmenen prosenttia."

Ohhoh! Onpa sillä jäävuoren huipulla kokoa! Hämeen-Anttilan meta-arvioon sisältyy nolla, ellei parikin nollaa liikaa. Suhtautukaamme silti kaikkeen positiivisesti: onhan se disinformaatiokin informaatiota. On helppo muistaa, mitä kaikkea meillä on tasan kymmenen (10/ X). Ja nukahtaa se oikea Homeroskin joskus.

Sama lehti otsikoi kategorisesti: Vanhinta kirjallisuutta ei saa haltuun. Samaa mieltä tutkija Hämeen-Anttilakin näyttäisi olevan, joskin hän myös huomauttaa, että "vanhinta tiedossa olevaa kirjallisuutta voi silti lukea nykyperspektiivistä". Niinkö? - Kuka voi, kuka ei. Hän myös sanoo, että "latinaa ja kreikkaa ei enää opiskella monessakaan maassa". Niinkö se on? Näkyyhän noita maita paljonkin olevan. Helsingin Sanomat muuten viestii Platon-vastaisuudestaan:

"Kirjalijana Platon häviää haukkumalleen Homerokselle." Vai niin. Olisi hyvä saada perustelut moiseen, mielestäni heikkoon argumenttiin (dialektiseen päätelmään). Platon on kirjoittanut muutakin kuin meillä koulumurhissa (näköjään) maineensa menettäneen Valtion.

Metsästä labraan

2009-07-06T13:11:00.000-07:00

Suomalainen kilpahiihto on vastannut rahastavien konsulttiensa haasteisiin ja siirtynyt metsästä labraan. Erkki Vettenniemi kirjoittaa suuresta muutoksesta Parnassossa (2001, 351-352). Tieteellisen kontrollin teknologiat kohdistuvat kehoon. Ne myös latistavat luonnon, Erkki sanoo, urheilusuorituksen yhdentekeväksi maisemaksi.

"Tästä todistavat hiihtotunnelit, alppimajat, pulssimittarit, välinevarustelu, ja tietysti monenlaisia pillereitä ja piikkejä sisältävät mustat kassit."

Hyvin selkeästi asettaa Erkki sanansa. Siteeraan hänen kirjoituksestaan Metsän ja labran välissä vielä yhtä kohtaa:

"Suurta ponnistusta ei (...) vaadita kuvittelemaan nuori sprinttihiihtäjä, joka tuntee talvisen metsän ainoastaan edellisen urheilijapolven tarinoista. Kesät harjoitellaan Alpeilla, syksyt hiihtoputkissa, ja kilpailut käydään puistoissa ja stadioneilla" (351-352).

Näin on päässyt käymään. Ja voinee kysyä, joko kaikki maamme edustustason hiihtäjät ovat alkaneet pelätä talvista metsää. Jos ovat, kehitystä on tapahtunut. Jos eivät, haastetta riittää vielä tälläkin suunnalla. Kaikki kuuluu ja kaikki kuuluvat labraan.

Hiipuva miesvoima

2009-06-28T04:59:00.000-07:00

Puolustusvoimilla ei mene kovinkaan hyvin. Amiraali Juhani Kaskeala arvioi, että vielä kaksi varuskuntaa lopetetaan läheisessä tulevaisuudessa; reserviläisten määrä pudotetaan nykyisestä 350.000:sta 250.000:een. Keskeinen syy kuuluu olevan ikäluokkien jatkuva pieneneminen.

Pitää kuitenkin muistuttaa, että Suomi lähti, etten sanoisi alentui, mukaan korkean teknologian seikkailuun. Ennen kuin vuosituhat vaihtui, Suomi päätti korvata miesvoiman (elävän voiman) teknologialla. Asemateriaalin hinta kahdentuu seitsemän vuoden sykleissä. Pahaa tekee. Nyt loppuvat rahat.

Mihin urheutta enää tarvitaan? - Konsultit sanoisivat: sisäisen sankaruuden tai lapsen kehittämiseen. Kyllä Laps' Suomen pärjää ja kehittyy huippuosaajaksi. Tarkoitan tämän ironiaksi. Ironia tarkoittaa salaivaa.

Kohta odotellaan ilmoitusta siitä, ettei koko Suomenmaata kyetä enää puolustamaan. Kansa saadaan NATO-huuman valtaan.

Veritas vos liberos faciet

2009-06-18T23:55:00.000-07:00

Eikö olekin vapauttavaa todeta, ettei sellaisia demonisia entiteettejä, jotka salatieteilijöiden mukaan suhtautuvat niin vihamielisesti Adamin ja Eevan jälkikasvuun, ole olemassakaan? Kuten kaikki tietävät, elämä ei ole runoutta eikä romantiikkaa - vaan luonnonhistoriaa. Elettäköön ja kuoltakoon sen mukaisesti. Monelta meni viime yö osaksi harakoille, jos he katsoivat televisiosta tulleen Manaajan. Se filmi presentoi maagillista ja siis väärää maailmankuvaa.

Psyykkinen hyökkäys

2009-06-18T07:16:00.000-07:00

Lepakko oli mielestäni oikea ja selitys luonnollinen. Miten latteaa! Minua on tosin pyydetty ottamaan lukuun se romanttinen mahdollisuus, että olin joutunut 11.3. 2009 aidon psyykkisen hyökkäyksen kohteeksi. Vastassa oli vihamielinen entiteetti. Valitettavasti minulta oli puuttunut asianmukainen suojaus. Nyt sellaisen rakentaminen on auttamatta liian myöhäistä. Päivät ovat siis luetut, mutta mitäpä siitä. Katsotaan seuraava jako. Tarkoitan korttipeliä. Tänään tulee Manaaja (K-18) TV-Kolmoselta klo 23.30. Myöhäinen esittämisajankohta rajoittaa katsojakuntaa, pelkään.

Lepakkorasva Fucidin (2%)

2009-06-18T03:35:00.000-07:00

Lepakonpurema kaulalla ei ole parantunut mutta ei myöskään pahentunut. Olisin saanut jo viimeisen voitelun ja makaisin asianmukaisesti haudan pohjalla, jos antibiotteja ja lepakkorasvaa ei olisi keksitty. Kiitos. Fucidin toimii vain veden avittamana: pitää kastella kaula ennen sen voitelua. Jos joku joutuu saman hyökkäyksen kohteeksi kuin minä, menköön hän siltä seisomalta tai (todennäköisemmin) makuulta lääkäriin. Hengenmeno uhkaa; ei ole aikaa pohtia eksistentialistisia kysymyksiä (joihin ei sitä paitsi ole vastauksia). - Hyvää juhannusta kaikille urbaaniin ja varsinkin ruraaliseen (eli agraariseen) menoon!

Entitas hostilis

2009-06-18T00:48:00.000-07:00

Oli täysikuu, luna plena, 11.3. MMIX, kun vihamielinen olento kävi kurkulle. Joudun edelleen lääkitsemään puremakohtaa lepakkorasvalla; tuubi (sanasta tuba) kulkee mukana kaikkialla, ubique locorum.

Ilon päivä

2009-06-12T01:50:00.000-07:00

Ennen kuin yliopistolaki oli Jumalan ja Henna Virkkusen ajatuksissa, johtaja sanoi minulle. "Sinä tulet kalliiksi laitokselle. Jos ulkopuolista rahoitusta ei ala tulla, on harkittava sinun sanomistasi irti."

Eilen (11.6. MMIX) annetusta yliopistolaista pitää sydämellisesti onnitella paitsi Jumalaa ja Henna Virkkusta myös Matti Vanhasta ja Jyrki Kataista ja kaikkien yliopistojen kanslereita, rehtoreita ja hallintojohtajia. Yliopistoväki kokonaisuudessaan antaa oikean tai vertauskuvallisen ruusun näille eteville vaikuttajille. Mikä hieno, valtiomiesmäinen teko! Tuhannet kiitokset!

Suurin osa ihmistieteiden nykyisistä työpaikoista katoaa viidessä vuodessa siksi, etteivät humanistit ja yhteiskuntatieteilijät pysty nimeksikään saamaan ulkopuolista rahoitusta. Tähän ovat pyrkineet Jumala ja manitsemani valtiomiehet ja yliopistoväki, jolta on puuttunut halu ja rohkeus vastustaa konsulttien uudistuksia. Kukkakaupoissa on jononmuodostusta, ainakin Tampereellla, josta tuli sanaa, ja myös täällä maaseudulla (klo 12.04). - Tekstin kirjoittaminen vei 10 minuuttia; aiheena oli kympin arvoinen suoritus, valtiomiesteko.

PS. Kaikki vuonna 1978 tehdystä tutkinnonuudistuksesta silloin aikanaan lausumani ennustukset ovat valitettavasti toteutuneet. Kiitos kaunis siitäkin tekijöille.

Täysikuu 11. maaliskuuta 2009

2009-06-10T01:23:00.000-07:00

Olin mennyt torpalle ja kytkenyt makuuhuoneen lämpöpatterin päälle. Ennen vajoamistani unten maille kuulin nurkasta kopinaa mutta en piitannut siitä. Yön pimeydessä heräsin viiltävään kipuun kaulalla. Lepakko oli havahtunut horroksestaan ja iskenyt hampaansa minuun. Luulin sitä ensin hiireksi. Mutta hiiri se ei ollut. Puremajälki tulehtui pahoin. Menin huonoon kuntoon. Silmien alla tuntui lyijynraskaus. - Olin käyttänyt molempia käsiä saadakseni lepakon irroittamaan otteensa. Käsiin ehkä lepakon siivistä tulleet naarmut tulehtuivat nekin. Siinä tuhoutui lepakon elämä. Vastineeksi, jos niin voi sanoa, karttui empiiristä tietoa, jolle ei kuitenkaan ole mitään käyttöä. Ainoastaan ns. vanha kansa voi kertoa vastaavaa, eivät kaupunkilaispojat ja -tytöt, mutta tämäkin on merkityksetöntä.

Eläinten tapaan (more ferarum)

2009-06-02T23:04:00.000-07:00

"Hevoset eivät osaa puhua, mutta täällä näköjään jotkut aasit osaavat." Tämä esimerkki koskee poliittista retoriikkaa. Teorian katsannossa se on lyömätön enthymema ja teesilause. Jos osallistut puolue- tai muuhun kokoukseen, jossa kukaan ei ole ennen sinua sanonut mitään järkevää, aktivoi sitaatti ja seuraa tovereitten ilmeitä. Ja voit sinä muutakin sanoa - tai poistua totuuden sanottuasi vapaasti valitsemaasi suuntaan. Asiaasi auttaa, jos media on paikalla. - Hevosten kuuluu tehdä raaka työ, ei puuttua kehitys-, arvo- tai arviointikeskusteluun eikä mihinkään muuhunkaan puheeseen. Jotkut aasit osaavat retoriikkaa, mutta kukaan niistä ei tajua mitään dialektiikan päälle.

Kommentoinnin salakuopat

2009-05-23T00:53:00.000-07:00

Blogien kommentointiin menee tolkuttomasti aikaa, varsinkin jos esiintyy omalla nimellään. Pitää miettiä, mitä sanoo ja miten sanoo, huolehtia ortografiasta ja syntaksista. Ja vaarana on, uskokaa pois, leimautuminen joko tyhmäksi tai hulluksi (ja jääminen molemmissa tapauksissa ilman apurahahaa, korkeaa virkaa tai jotakin muuta Luojan siunausta). Ihmiset ovat sitä, mitä ovat. Joku voi suutahtaa ja tarttua kättä pidempään. Tämä on pieni maa. Muutamat harvat professorit päättävät, esimerkiksi kenelle he armosta antavat Suomen Akatemian (SA) tutkijanviran. Ja muillakin aloilla on omat kellokkaansa. Jos yleensä kommentoi "kontroversiellejä" blogitekstejä, kannattaa aina esiintyä anonyyminä. Mitä tulee näihin "Mefisto"-aiheisiin tekstinheittoihini, anonymiteetti on sitäkin suositeltavampaa, jottei lukija saisi poltergeistia nurkkiinsa meluamaan ja tekemään perheestään hermorauniota. Mutta ei Mefisto poltergeisteja lähettele vaan Mister Sebaot. Ja varmuuden vuoksi voisi olla kommentoimatta ollenkaan. Kommentoimattomuus on muutenkin "in", you know. Mennäkseni vielä pidemmälle: Blogeja ei turvallisuussyistä kenties tule edes lukea, eipä edes avata. Ja tietokonetta voisi käyttää vain musiikkivideoiden kuunteluun / katseluun ja elokuviin, paitsi jos myös sillä tiellä jää johonkin ansaan tai muuten vain addiktoituu. - Jatkan nyt jonkinlaisen inspiraation valtaamana Vladimir Uljanov-tekstin tuottamista. Blogeissa on siksikin minulla taukoa ollut. Tällä menolla bloggailu voi tyystin loppua. Aikansa kutakin.

Vale-Mefisto

2009-05-18T07:26:00.000-07:00

Tavalliset keskustelut käyvät vähiin, kun kehitys kehittyy. Konsultit puhuvat toisteisesti kehitys- , arvo- ja arviointikeskusteluista. Miten ne eroavat toisistaan? - Eivät oikeastaan mitenkään. Samaa asiaa niissä aina pyöritellään. Konsultit syyllistyvät paitsi itsensä toistamiseen myös huonoon ajatteluun. Toisaalta he osaavat ottaa rahan pois sieltä, missä sitä vähänkin on. Menestyksestä pitää toki asianmukaisesti onnitella konsultteja ja heidän yhtä motivoituneita asiakkaitaan.

Mitä tulee antamaani käsitykseen, että olisin käynyt itsensä Mefiston kanssa kehityskeskustelun, josta konsultit olisivat saaneet palkkansa, ilmoitan nyt, etten ole sellaista keskustelua käynyt. Jos olisin, minun olisi ensin pitänyt tehdä Mefiston kanssa bilateraalinen sopimus ja vielä vahvistaa se. Niin ei ole tapahtunut. Rekantoin sanani ja pyydän hyvän sään aikana kunnioittavasti anteeksi. Ilmat ovat pysyneet hyvinä.

Kun jokin ilkeännäköinen olento silti kävi kurkulle, on pääteltävä, että 1) se oli joku muu kuin Mefisto, tai että 2) minulle oli nukkuessani tullut jokin sairaskohtaus. Jälkimmäisessä tapauksessa aivot olisivat tehneet tapahtuneesta liioitellun tulkinnan. Edellinen tulkinta ei kiinnosta sen enempää.

Minä ja Mefisto

2009-05-16T09:33:00.000-07:00

Siitä kehityskeskustelusta, jonka jouduin käymään Mefiston kanssa, on kulunut joitakin vuosia. Raportoin tapauksen tuoreeltaan eräässä Aikalaisen numerossa, mutta koska Päivi ei ollut lehteä lukenut, toistan nyt tärkeimmän. - Heräsin Suomen Manchesterissä unesta pahaan, kuristavaan tunteeseen, avasin silmäni ja näin pitkät ilkeät demoninkasvot kumartuneena puoleeni. Olin paniikissa ja tunsin kuolevani siihen paikkaan. Henki ei kulkenut. Otus puristi kaksin käsin minua kurkusta ja sanoi kierosti virnistäen: "Ich bin der Teufel!"

Se oli sen keskustelun ainokainen lause, rakenteeltaan subjekti, predikaatti, predikatiivi. Itse en kyennyt avaamaan suutani, saati esittäytymään. Miksi minun olisi pitänyt esittäytyä? Miksi se demoni sanoi olevansa itse Paholainen? Sain jostakin voimia ja tiedon siitä, ettei minun missään tapauksessa tulisi luovuttaa, ja aloin raivokkaasti rimpuilla vapautuakseni. Mefiston ote heltisi vähä vähältä ja samaan tahtiin, kuin pelko helpotti niin, että saatoin jo hengittää, ja lopulta kourat irtosivat kokonaan ja sulivat pois, kuten myös kasvot. Taistelu elämästä ja kuolemasta tuntui ikuisuudelta mutta saattoi todellisuudessa kestää vain hetken. Ajantaju meni. Henki säilyi sen kerran.

Olin kehityskeskustelun käytyäni pitkään hyvässä vireessä. Muistaakseni kirjoitin Aikalaisessa saaneeni itselleni spiritus tutelariuksen. Kirjoittaminen sujui vallan mainiosti, eikä asiakkaiden kanssa ollut hankausta. Viime syksynä käväisi kerran mielessä, ettei olento olisi ollutkaan Mefisto (siis Paholainen) vaan Mister Sebaot, joka oli ottanut väärän hahmon ja jonka pahoista teoista olen joskus jotakin sanonut.

En ole saksan kielelle vihainen siitä, että joku käytti sitä vaikeassa keskustelussa minun pääni menoksi.

"Kaikki on kielen syytä"

2009-05-16T04:44:00.000-07:00

Joskus 1980-luvulla arroganssistaan muistettu ja muutenkin muistamisen arvoinen Daniel Steinbock sanoi, ettei hän mitenkään voinut sietää saksan kieltä: saksan puhe sai Steinbockin kuulemaan herkissä korvissaan natsien sotilassaappaiden rytmisen kopinan. Steinbock tarkoitti, että saksan kieli oli syyllinen etenkin "juutalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisuun". Samalla logiikalla voidaan tuomita esim. latina (josta Steinbock ei myöskään pitänyt) siksi, että se oli huippuälykkään Vladimir Uljanovin suuri intohimo. Ja latina pitäisi siis torjua ja sen opetus lopettaa siksi, että Vladimir Iljitsh Uljanov eli bolshevistiselta nimeltään Lenin aloitti Venäjällä valtaan päästyään historian julmimmaksi sanotun terrorin. Ja yhtä syyllinen tai vielä syyllisempi olisi Steinbockin logiikan mukaan myös venäjä. Ja koska julmuudestaan maailmankuulut roomalaiset naulitsivat tai antoivat naulita puuseppä Jeesuksen ristille, latina pitää sitäkin päättäväisemmin tuomita, sikäli kuin kristittyjä enää edes on. Juutalaisia tämä tapaus ei koske, tai ainakaan se ei heihin satu.

Missä mielessä voi sanoa pahuuden ja väkivallan sisältyvän kieleen itseensä? Mitkä kielet ovat puhtaampia, siis syyttömämpiä kuin muut tai suorastaan putipuhtaita eli viattomia? Kuuluvatko niihin heprea ja suomi? Entä ruotsi ja "pakkoruotsi", joka kuuluu hiertävän lukiolaisia ja muitakin tässä suloisessa Suomenmaassa?

Optimum et pessimum in homine est lingua.

"Viimeinen palvelus"

2009-04-30T06:41:00.000-07:00

Herakleitos sanoi, että sekä ihmiset että jumalat kunnioittavat taistelussa kaatuneita. Tämä näyttäisi olevan sanoma siinä, jo mainitsemani venäläisen sotataiteilijan maalauksessa (249 x 187 cm) vuodelta 1877/8, joka näyttää tapetut sankarit kentällä - on siinä miestä kaadettu kuin heinää pellolle. Tretjakovin gallerian kuvasta puuttuu tyystin liike. Tällainen näkymä vetää jonkun hiljaiseksi. Näkymä ei aivan sovi tähän vielä modernimpaan aikaan (jolloin aseet tekevät vielä parempaa tulosta), mutta se säilyy vielä tovin ihmiskunnan kollektiivisessa muistissa. Särmää kuvassa on.

"Sodan apoteoosi"

2009-04-26T11:51:00.000-07:00

Jos tietää, mitä 'apoteoosi' (kr. apotheosis) tarkoittaa, sitä voi hyvin käyttää teknisenä terminä. Kaikkea ei tarvitse kääntää pakkosuomeksi. Kreikkalaisen Herakleitoksen, kuten monen muunkin filosofin, voi katsoa lähes jumaloineen sotaa (pólemos). 'Sodan apoteoosi' menee kreikaksi apotheosis polemou, englanniksi Apotheosis of War. Senniminen isokokoinen ja muutenkin vaikuttava maalaus (127 x 197 cm) on Tretjakovin Galleriassa, Moskovassa. Maalauksen on luonut Vasili Vereshchagin anno domini 1871; se esittää kaiketi useammasta tuhannesta pääkallosta rakennettua pyramidia. Joka haluaa, voi esittää määrästä valistuneen tai barbaarisen arvauksen (itselleen). Vereshchaginin luomus jos jokin panee ajattelemaan, kannattaako jatkaa taistelua niin kauheaa vihollista vastaan, jolle todellakaan mikään ei ole pyhää. Mutta Vereshchagin ei sotaa jumaloi vaan näyttää visuaalisten oppijoiden iloksi, millaista se on joskus ollut.

Aseet siinä missä kaikki muukin asiat ovat maalari Vereshchaginin päivistä vallan upeasti kehittyneet; toimii se ydinasekin pelotteena, ainakin toistaiseksi ja toivon mukaan aina niin, ettei pääkalloista kannata vaivalla ja vastuksella pyramideja rakentaa. Suosittelisin erityisesti visuaalisia oppijoita joko käymään Moskovassa ja siellä Tretjakovin galleriassa tai katselemaan maalausta Googlen kautta. Virtuaalisesta galleriasta löytyy muutakin kiintoisaa, mutta itse pidän pääkallopyramidia huippusuorituksena, johon harva konsultti ja tämän asiakas yltää.

"Kehityskeskustelu Mefiston kanssa"

2009-04-24T11:40:00.000-07:00

Ihmiset ovat hienosti kehittäneet "toimintojensa rakenteita" (käyttääkseni mediaseksikkäitä konsulttitermejä) niin, että he ovat jo vuositolkulla käyneet keskustelujen asemesta työpaikoilla ja perheiden sisällä kehityskeskusteluja. Yhä useammat ovat päässeet osallisiksi laatuajasta. Kirjoitin joitakin, ellei useita vuosia sitten 'Aikalaisessa' omasta osaamiskokemuksestani, jonka yksin Mefisto, tai oikeastaan hän yhdessä kanssani, teki mahdolliseksi.

Eettiset veriteot

2009-04-18T04:32:00.000-07:00

Edwin Linkomies, Rooman kirjallisuuden professori, otti itseensä, kun hän kuuli tai luki roomalaisia syytettävän Jeesuksen spiikkaamisesta ristille. Toki syy oli roomalaisten, herranen aika, etenkin Pontius Pilatuksen. Mutta Linkomies samastui eksistentiaalisesti Roomaan ja kieltäytyi näkemästä totuutta, menemästä itseensä. Kaikkensa professori teki vapauttaakseen omat roomalaisensa vastuusta ja saikin puhumalla ja kirjoittamalla pahan olonsa karkotetuksi sinne, minne se kuului. Jotkut humanistit addiktoituvat Kreikkaan ja / tai Roomaan, toiset keskiaikaan, jota he eivät halua kutsuttavan pimeäksi, jotkut Suomen ikäänkuin auvoiseen autonomian aikaan ison Venäjän helmoissa jne.

Joka edistyneenä nykyaikana lukee tarkasti Matteuksen evankeliumin, saattaa huomata, että se on juutalaisvastainen teos. Se esittää Pilatuksen traagisena sankarina ja juutalaiset syntipukkeina. Tai sitten hän ei kertakaikkiaan sitä huomaa, missä tapauksessa hän käyttää vääriä laseja eri metodeja.

Paavali muuten tuntuu kovasti kärsineen juutalaisten antikrististillisen asenteen takia. En tiedä, osasiko hänkään mennä itseensä, vaikka syytä olisi ollut, koska hän oli ennen kääntymystään kristityksi fanaatikoksi kristittyjen vainooja. Pahan ongelman aiheutti tulevaisille ajoille se, etteivät juutalaiset suostuneet konvertoitumaan kristityiksi (tai kristityt takaisin juutalaisiksi). Jaspers sanoi, että lähestulkoon kaikki on mennyt historiassa pieleen. Mutta sanottakoon totuuden nimessä Jaspersin lisänneen, että menneisyyttä voi tarkastella positiivisemminkin. Siinä Jaspers osui tietysti oikeaan, kuten monet muutkin, esim. Nicolaus Cusanus.

Jeesuksen naulitseminen ristille oli tietysti mitä eettisin teko, sillä se mahdollisti sen, että ihmiskunta sai kristittyjen mielestä mahdollisuuden päästä osalliseksi ikuisesta elämästä. Itsensä uhraaminen on nimenomaan eettisesti arvokas teko, ja näinä edistyksellisinä aikoina pitää huomauttaa, että kuolema on myös ekoteko parhaimmasta päästä. Omasta puolestani paheksun erinäisiä paaveja heidän irstailunsa lisäksi siitä, että he säälittävästi, siis pateettisesti, mutta eivät aivan perusteettomasti, ovat syyttäneet juutalaisia Kristuksen murhaajiksi. Juutalaisten täytyi suorittaa historiallinen tehtävänsä, mutta heikkoa se on tällainenkin argumentointi. Linkomies ja muut latinistit taasen ovat mielellään puhuneet Rooman historiallisesta tehtävästä. Sellainen on tuskin kovin hyvää retoriikkaa.

"Historiallisen tehtävän" suorittaminen edellytti Roomalta monenmoisia tekoja. Verta vuodatettiin ilman mittaa ja määrää joka ilmansuunnalla, ja varmaankin yhtä eettisesti. "Onneksi" roomalaiset eivät naulinneet sitä Jeesusta kuljettanutta aasia Golgatan ristille. Se ei olisi ollut eettinen teko ainakaan aasiutta (asinitas) kohtaan. Syvä, anteeksi antamaton loukkaus se olisi ollut, vaikka en ole aivan varma siitä, olisiko mahdollinen ideaamaailman Aasi sen kummemmin tajunut kärsiä partikulaarisen representaationsa kovan kohtalon vuoksi. Ehkä aasiparan krusifoimista olisi voinut perustella osana historiallista tehtävää tai valitettavana, aina jotenkin asiaan kuuluvana oheisvahinkona. Rapatessa roiskuu. Myöskin voidaan sanoa, että julkinen ja julkea julmuus kuului esiteollisissa yhteiskunnissa asiaan jne.

Miksi roomalaiset eivät ristiinnalinneet Minervaa eli Pallas Athenea eli Viisauden Jumalatarta yhdessä pöllön tai parin kanssa Akropoliille? Tarkoitan Pallas Athenen puista kuvaa (simulacrum ligneum) tai jotakuta komearunkoista ateenatarta? Yhdeksi syyksi voi heti sanoa sen, että roomalaiset ottivat Minervansa kreikkalaisesta mytologiasta. Minerva on joillakin muinaisilla itaaalisilla kielillä kuulunut Menerva. Eivätkä roomalaiset hevin olisi voineet ristiinnaulita ateenalaista naista, vaikka tämä olisi kivenkovaan väittänyt olevansa Olympokselta saapunut, oikea Minerva. Ounastelen, että tässä tapauksessa roomalaiset olisivat pitäneet sellaista naista hulluna ja jättäneet hänet rauhaan. Rajansa kaikella. Mutta toisinaan ihmisen pahuus ei tunne mitään rajoja. Vuonna 415 Anno Domini Alexandrian kristityt murhasivat uusplatonikko Hypatian, naisen ja professorin, nylkien tämän elävältä, elleivät jopa syöneet tämän ruumista. Hypatia ei ollut koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa.

99 frangia: helvetillinen mainostoimisto (Päivi Kannisto)

2009-04-17T19:01:00.000-07:00

99 frangia: helvetillinen mainostoimisto (Päivi Kannisto) Multimodaalinen, vaikuttava teksti, 'Helvetillinen mainostoimisto' edustaa käyntiä Haadeksessa, tutustumista paikkaan, jonne sitten myöhemmin on pakko mennä esim. Vergiliuksen 'Aeneidin' kuudennen eli Manalakirjan mukaan. Vielä paremmin se 'Helvetillinen mainostoimisto' avautuu Dante Alighierin melkein yhtä vanhasta, siis keskiaikaisesta ja mukavan transparentista tekstistä 'Divina Commedia', joka voidaan lukea myös 'Jumalaisena tragediana'. Tästä up-to-datettua TV-Dantea kannattaa tarkoin seurata; niin tehdessämme seuraamme omaa tietämme pimeydestä varjojen kautta valoon. Tärkoitan niitä meistä, jotka Paratiisiin lopulta pääsevät. Monille käy huonosti, elleivät he halua lähteä kaidalle tielle tai kadu syntejään hyvän sään aikana. Kysymys ei ole sen enemmästä eikä vähemmästä kuin eksistentiaalisesta valinnasta tässä rajatilanteessa, jossa elämä meille kapealla kaistaleella levittäytyy; se on sitä itseään. "Tämä on tätä". Sitä saa, mitä tilaa, kun ei muuta voi. Ja on syytä tietää, missä mennään, ja ennen kaikkea, mitä tuotteistaminen ja sitoutuminen tarkoittavat.

Aasi ja risti

2009-04-16T03:27:00.000-07:00

Vanhin Rooman kaupungista säilyneistä krusifikseista esittää tosiaan ristiinnaulittua aasia. Olen sanonut tämän aiemminkin, ainakin kahdesti, mutta hyvää asiaa kannattaa toistella vielä useamminkin tässä hektiseksi äityneessä menossa, jossa totuus meinaa unohtua. Tässä aasin ja ristin kohtaamisessa tuntuu olevan särmää, jopa virtaa niin, että pahaa voi herkimmille tehdä (kuten oikeastaan kuuluukin tapahtua kahden kuvan lähes luvattomassa törmäyksessä, jolloin syntyy retorinen efekti).

Ristiinnaulittu aasi, asinus crucifixus, on saanut jonkun päättelemään, ettei Ikuinen Rooma olisikaan niin pyhä kaupunki... Ja mitä tulee siihen aasiin, jonka selässä Jeesus ratsasti Pyhään Jerusalemiin, niin eräs lukijani kommentoi tapausta sanoen hyväksi asiaksi sitä, etteivät roomalaiset ja juutalaiset naulinneet viatonta aasia Golgatan ristille Jeesuksen ja kahden oikean roiston seuraan.

Minun mielestäni pyhiä kaupunkeja, jotka voivat tehdä turistin positiivisesti hulluksi, ovat mm. Ateena, Rooma, Jerusalem ja Köln, vaan kirottu on se kaupunki, joka tekee kävijästään negatiivisesti hullun. Latinan sana 'sacer' muuten tarkoittaa sekä pyhää että kirottua. Hulluksi tulosta kaupungissa ja kaupungin vuoksi voi kutsua teoreettisin termein eksistentiaaliseksi identifioitumiseksi, mitä vastaan Stadin kundilla ei luulisi olevan mitään pahaa sanottavaa.

Asinus crucifixus

2009-04-12T07:53:00.000-07:00

Jotta pyhät kirjoitukset kävisivät toteen, Jeesus ajoi aasin selässä Jerusalemiin. Muita optioita eivät profetiat tarjonneet. Sellainen entré-ratsastus lasketaan Jeesukselle ovaatioksi eli kahden tähden (**) arvoiseksi mini-triumfiksi. Rahvas osoitti suosiotaan niinkuin helpo urheilijalle. Mutta hevosella Jeesus ei olisi sentään voinut ratsastaa, vielä vähemmän seistä komeasti seppelöitynä ja silmät onnesta loistaen roomalaisessa triumfivaunussa, kun pyhät kirjoitukset olivat visionsa, strategiansa ja missionsa kertakaikkiaan selväksi tehneet. Voi sentään! Tee siinä sitten niillä eväillä huipputulosta!

Aasia voi toki konsulttien positiivisen ajattelun mukaan pitää kaikessa kurjuudessaankin maanläheisenä, jopa demokraattisena elukkana. Intellektuellit käyvät ajoittain kiivaaksi, jopa väkivaltaiseksi äityvää kinastelua siitä, olisiko Jeesuksen sittenkin pitänyt vain kävellä vaivihkaa, incognito, Jerussalemiin pääsiäisen viettoon. Matalan profiilin taktisista eduista ovat epikurolaiset tärkeimmän sanoneet, mutta Jeesus ei kelpuuttanut sitä strategiakseen. Missä konsultit silloin olivat? Ehkä henki olisi puuseppäparalla säilynyt. Eikä antikristillinen juutalaisuus olisi päässyt tekemään pahojaan roomalaisten kanssa. Tuli nimittäin ruumiita ja turhaa itkua ja parkua.

Rooman kaupungista löytynyt varhaisin krusifiksi esittää ristiinnaulittua aasia. Näin todetessani en tarkoita sitä, että Jeesus olisi jotenkin ekshibitoinut aasimaisuutta eli representoinut aasia ratsastaessaan kohti tuhoaan aasiparan selässä. Tarkoitan sitä, että tunnetusti julmat roomalaiset olivat vuosisadasta toiseen krusifisoineet rikollisia ihmisiä, sikäli kuin orjat ihmisiä olivatkaan, ja myös vahtitehtäviään laiminlyöneitä koiria, jotka eivät olleetkaan haukkuneet, sitten kun "barbaariset" gallit olivat kavalasti yön turvin kiivenneet Capitoliumin linnakkeelle 387 eKr. Junon pyhien hanhien kaakatus herätti kuitenkin vartioväen. Rooma pelastui ja pääsi jatkamaan historiallisen tehtävänsä suorittamista.

Kiitolliset roomalaiset antoivat sittemmin juhlissaan hanhien katsella luxus-patjoiltaan koirien ristiinnaulintaa. Kyllä siinä kelpasi paistatella kunniassa ja sivistyneiden roomalaisten huomion kohteena! Koirat eivät muuten olleet kovinkaan pyhiä eläimiä myöskään niille barbaarisille juutalaisille sen kummemmin kuin muslimeillekaan (nolla tähteä) mutta en minä tätä pahoitella osaa, vaikka koirista pidänkin. Aaseista oli sentään edes jotakin hyötyä primitiivisessä Rooman valtakunnaassa. Ja ristiin naulittu aasi käy roomalaisen "Das Man" -miehen ideologisesta kannanotosta. Mutta tulihan se noutaja hänellekin kuten itse Roomalle lopussaan. Niin sitä pitää.

Viimeisellä Tuomiolla

2009-04-05T10:25:00.000-07:00

Ajatellaanpa nyt hyvissä ajoin sitä teoreettista mahdollisuutta, että kirkon sanoma olisi totisinta totta ja itse Kristus jakaisi ajan täyttyessä ihmiskunnan kahteen osaan: toiset pudotetaan Ikuiseen Kadotukseen, kun taas toiset pääsevät elämään, ellei suorastaan elostelemaan ikuista laatuaikaa, käyttääkseni konsulttien termiä. Sen eettisempää ratkaisua ei voi hevin ajatella. Hyvä niin. Minua tosin askarruttaa, antavatko sekä pelastuvat että kadotuksen ansaitsevat Viimeisellä Tuomiolla palautetta Kristukselle, Jahvelle, Uuden Testamentin Jumalalle ja Lucifer-Mefistofeleelle. Jaetaanko siellä silloin viimeisenä päivänä pisteitä vai tähtiä? Yhdestä viiteenkö on skaala? Jos niin on, konsultteja pitää kiittää oikeaan osuneesta arvauksesta.

Viimeisen Tuomion tulisi, ollakseen eettinen, olla absoluuttisen interaktiivinen massatapahtuma. Sekä Tuliseen Pätsiin kiehumaan jätettävät pahat ihmiset, kuten varmaan sodomiitit ja murhaajat ja muut sen sellaiset syntiset ja sitten toki myös hyvät ihmiset eli virtuaaliset enkelit pitää pakottaa palautteen antamiseen sekä ennen tuomion kuulemista että sen jälkeen. Mutta kyllä minä jossakin määrin ymmärrän niitä, jotka tahtovat puolustaa Maan päällä vielä vallitsevaa käytäntöä, jonka mukaan palautteen täyttäminen on vapaaehtoinen, juhlavakin ja itsetuntoa nostattava seremonia, kuten meillä yliopistolla sentään vielä on. Eettisen neuvon voisin tässä antaa itselleni ja mietittäväksi muille: eikö pisteyttämistä kannata alkaa ajatella jo nyt, hyvissä ajoin? Dostojevskin Suurinkvisiittori antoi Kristukselle huonot, suorastaan ala-arvoiset pisteet siitä "hyvästä", että tämä oli ollut liian kauan poissa mentyään taivaaseen ja suljettuaan oven perässään. Toinen tuleminen oli jäänyt toteutumatta hyvän sään aikana. Turhautuu sitä vähemmästäkin.

Oman elämänsä monadit?

2009-03-30T01:02:00.000-07:00

Leibniz oudoksuttaa monia sen hänen ylioptimistisen peruskäsityksensä vuoksi, jonka mukaan me elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Hän sanoo runollisesti, että ihmiset ovat ikkunattomia ja ovettomia monadeja, singulaareja tapauksia. Ajatella! Jos tämän lausuu Das Manin ja "sosiaalisen kieliopin" murteella, niin kahta täysin samanlaista ihmistä ei Maa päällään vielä ole kantanut (paitsi identtisiä kaksosia, biologisia monodyadeja jne). Poikkeuksetta kaikki ihmiset kehittyvät; sitä tahtoo luonto; jokainen ajautuu vuorollaan omanlaiseensa kehityskriisiin; todennäköisesti hän selviytyy siitä, kunhan vain mukisematta suorittaa sen kehitystehtävän, jonka luonto ja käytännössä luonnon representaatio-osaaja eli konsultti hänelle määrää.

Voi, miksi konsultti? Miksi ihmeessä Luonto tai/ eli Jumala ei ole osoittanut meitä kohtaan täydellistä suopeutta! Eikö Se tai Hän olekaan kaikkivaltias? Me olemme toki monadeja (singulaareja) mutta emme oman elämämme konsultteja, koska me kaiken aikaa ja jopa lisääntyvässä määrin alistumme käyttämään ulkopuolisten konsulttien apua hinnalla millä hyvänsä. Mahdammeko enää olla edes oman elämäme monadeja, kun manipuloiva suunnittelu ja hallinto kyykyttävät meitä komentotalouden ja kehityksen nimissä, ottavat luonnon pois? Pakkotyöt ovat lisääntyneet toisilla, mutta toisilla ei ole sitten minkäänlaista virkaa tässä Leibnizin täydellisessä maailmassa.

Yliopistolaki nurin!

2009-03-13T02:48:00.000-07:00

Elämä on taistelua, sanoivat Herakleitos ja Attila, se hunnihuippujohtaja (joka kai hänkin tiesi, mistä puhui). Herakleitoksen taistelumotiivi kulkeutui aikanaan sekä hyvässä että pahassa uuden ajan Euroopan (ja muun maailman) ajatteluun ja toimintaan. En tällä kertaa mainitse useampia oppineita saati oppimattomia nimiä menneiltä ajoilta, en ainuttakaan, koska tämä ilon päivä, perjantai 13:s maaliskuuta 2009 valtaa mieleni kokonaan. Katse kiinnittyy presentistisesti nykyhetkeen ja osin, futuristisesti, tulevaan.

Akateeminen väki nousee tänään barrikadeille vastustamaan sen Virkkusen, Kataisen ja Vanhasen ja heidän yliopistollisten avustajiensa kuten kanslerien ja rehtorien ajamaa yliopistolakia Suomen korkeimman opetuksen ja tutkimuksen tuhoamiseksi. Perustelut lakia vastaan on jo vakuuttavasti esitetty. Lain puolesta ei ole esitetty yhtään kelvollista, siis uskottavaa argumenttia (vain huonoja, pateettisia eli säälittäviä enthymemoja, kuten "vastaaminen ajan haasteisiin" konsulttien ankkapuheessa). Perusteluja yliopistolakia vastaan voidaan vielä tukea pitämällä melua, olemalla äänessä.

Kaavailtu yliopistolaki pitää saada kertakaikkiaan nurin. Mihin uutta lakia muka tarvitaan? On oikein ja kohtuullista nousta taistelemaan barrikadeille, ennen kuin se on auttamatta myöhäistä (ja siis vain pateettinen ele). Ja on aina kaunista sitoutua jopa asiaan, joka mahdollisesti osoittautuu häviöön tuomituksi, kuten sivistykseen, vaikka barbaria uhkaa ja korjaa (väliaikaisen) voiton. Taistellaan sitten myöhemmin lisää soturin ethoksen mukaisesti.

Nostalgia

2009-01-29T01:11:00.000-08:00

Napoleonin ruumis kuljetettiin St. Helenan saarelta aikanaan Pariisiin triumfisaatossa; se oli valloittaja-vainaan kaikista majesteetillisin paluu kotiin ja pääkaupunkiin.

Näet eräänä joulukuun aamuna istuu ranskalaisten kuningas ruhtinaiden ja ministerien ja muun valioväen seurassa Invalidikirkon kupolin alla. Juhlavan hiljaisuuden vallitessa odotetaan kulkueen saapumista matkansa päähän.

Äkkiä ilmestyy kamariherra ovelle kuuluttamaan selkeällä ja kaikuvalla äänellä: "KEISARI!", ikään kuin hän, airut, tekisi tiettäväksi elävän hallitsijan tulon. Suuri ja loistava seurue nousee liikuttuneena ylös; ruumis kannetaan kirkkoon. Tajutessaan kohtauksen tunnelman ja merkityksen katsojat eivät voi pidättää kyyneliään (Lordi Roseberyn anno 1900 julkaiseman kirjan mukaan).

------

Tämän pathos-tyylilajiin kuuluvan tapauksen mainitsee myös Martti Haavio teoksessaan 'Ikuisia ajatuksia' (WSOY 1940). Aika näkyy ajaneen tämän, jostakin kirjastosta haltuuni päätyneen kirjan ohi. Siinä on leima "POISTETTU" sivuilla 4 ja 5. Labuntur anni.

Anekaupan päivitys

2009-01-24T01:32:00.000-08:00

Anekauppaa ei Martinus Luther, moralisti, onnistunut kitkemään juurineen pois, kuten Maija-Leena aivan oikein päätteli. Kavalasti uudistuneena anekauppa on noussut vahvasti esiin Das Manin ja mammonismin (rahan palvonnan) maailmanaikana. Jos menestystä pitää ihailla, niinkuin sitä itse asiassa pitää ihailla, kehua maasta taivaisiin, tälle hyvänlaatuiselle kasvaimelle pitää antaa täydet viisi tähteä ja lisäksi kukittaa se.

Ajatelkaamme mahdollisimman positiivisesti kaikissa tilanteissa. Sydän iloitsee siitäkin, että Marlon Brando esittää hienosti Marcus Antoniusta 'Julius Caesarissa'. Shakespearen näytelmä on muutenkin täysiveristä retoriikkaa, jopa pelkkää retoriikkaa. Reetorit kilpailevat siinä puheiden pidossa, ja murhattu Caesar voittaa.

Sanan mahti ja uskovaisten konsulttien visio, strategia ja missio

2009-01-22T11:13:00.000-08:00

Filosofi Gorgias sanoi, ettei mitään ole olemassa; jos jotakin silti olisi, sitä ei voisi tietää; ja vaikka sen voisi tietää, tietoa ei voisi välittää toisille. Sitä ei tiedetä, tarkoittiko Platonin sofistaksi haukkuma Gorgias sanoillaan täyttä totta. Ehkä ne sanat olivat vain retoriikkaa: tyyliharjoitelma tai ajatuskoe tai kenties salainen vakaumus, privaatti mielipide jossakin vaiheessa (tai ties missä lopussa). Julkisen puhujan ei sovi lausua julki, korostaa moista vakaumuksenaan - ellei sitten moisen psykagogin eli sielujen johdattajan tarkoitus ole herättää vain tilapäistä hämmennystä, "räväyttää" ja sitten peruuttaa (eli räväyttää rekantoimalla lisää). Gorgiaan sanojen konteksti puuttuu; Platonin teksti ei nyt riitä. En oikein usko Platoniin. Oliko mahdollisesti itse Platon sofisti? Palaan Platonin henkilökohtaiseen ongelmaan myöhemmin, jos sen hyväksi näen. Tällä kertaa haluan ylistää Jari Sarasvuota ja siinä sivussa Esa Saarista; tämän tähti on nyt ikävä kyllä hieman laskussa; minusta ei ole auttajaksi, kun sillekin kelpo miehelle tulee ikää niskaan. Kunnon työtä, siis nykytermein tulosta, ovat miehet tehneet. Ihailuni löytäköön osoitteensa Kehäkolmosen ainoalta oikealta ja oikeaoppiselta puolelta.

Suomen Gorgias eli Jari Sarasvuo lienee tässä samaa mieltä kuin meikäläinen: Gorgiaasta tuli hurmaavan ja huumaavan retoriikkansa ansiosta Kreikan rikkaimpia miehiä, joka sonnustautui kultaan ja purppuraan. Konsulttina ja valmentajana Gorgias eli Kreikan Sarasvuo sai monen kehittämään "sisäistä sankaruuttaan" ja maksamaan siitä kunnon korvauksen ihmisen hengelle. Niin sitä pitää. Jari Sarasvuo on Suomen Gorgias. Ellei purppura olisi jo antiikissa kuollut sukupuuttoon, Sarasvuo ja muuan Esa Saarinen olisivat siihen jo ajat sitten pukeutuneet ja siinäkin asussa naisten lehdissä komeilleet miehisen "hyveen", ehkä oikeankin hyveen malleina.

Teologi Juhana Torkki osoittaa Puhevalta-teoksessaan liiankin ihailevaa huomiota Sarasvuota ja tämän hengellistä (niin tosiaan!) sanomaa kohtaan (sivuuttaakseni nyt muut mestarit). Torkki, nuori ja kokematon mies, palvoo kovin sokeasti valtaa; menestys ja etenkin rahallinen menestys olisi elämän ainoa tarkoitus (Pelastustie Taivasten Valtakuntaan). Sarasvuon tilinteon upea ja mahtava miljoonasaldo on todistavinaan tämän (ja Torkin) olevan substanssin puolesta vahvoilla ja suorastaan oikeassa, oikealla asialla, pelastustielle kurssilaisia viittomassa. Torkki pyrkii jumalaiselle jaolle ja osingoille. Kukapa ei pyrkisi? Ihmiset kaipaavat ja heidät saadaan tulosteisen syyllistävästi kaipaamaan "auttavaa kättä". He myös maksavat käden ojennuksesta jopa kymmenien tuhansien eurojen kurssimaksut per nainen ja per mies saadakseen Taivasten valtakunnan avaimen Pyhän Pietarin korvikkeelta. Televisiossa muuten kulkee ohjelma nimeltään 'Ihan perheestä'. Ja 'Hymyä pyllyyn' vaatii toinen, sekin jonkun geniaalisen konsultin keksimä, aivan maanläheinen projekti. Lämmin kiitokseni niistä Suomen rahvaan puolesta.

Mutta sille ei voi toistaiseksi mitään, että ihmiset ostavat ja huutavat kuorossa aneita (indulgensseja) saadakseen pelastuksen juutalaisten tahi kristittyjen Messiaalta tai joltakulta tämän partikulaariselta konsultti-representaatiolta. Das Man retkahtaa Sarasvuon kelkkaan, kuten kuuluukin tehdä. Tarkoitan sekä naisia että miehiä, Suomen tyttöä ja poikaa. Moralisti Martti Luther ei onnettomuudekseen tykännyt anekauppiaista ja oli siksi joutua roviolle (jolle kiitettävästi tai kirotusti joutuivat Jan Hus ja Prahan Hieronymus Konstanzin hengenmiesten tiimipäätökseen nojalla 1415-16). Kirkon Big Brother vapautti Janin ja Hieronymuksen tehtävistään.

Tulihan sentään lievä alkoholiongelma Lutherille ja hintaa sikäli. Luther käy hyvästä, varoittavasta esimerkistä postmodernille ajalle, jolloin anekauppa on ratkaisevasti paremmissa voimissa kuin koskaan ennen. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat ain' yhä vielä, kuten Kymmenen uutisissa taas suitsuttavasti ilotellaan. Lama tosin painaa kovasti päälle, mutta se pikemminkin vahvistaa uskoa Pelastavaan Sanaan kuin murentaa sitä. Astronomisista palkkioista voi nyt pula-aikana tinkiä, laskeutua planetaariselle tasolle. Näet solidaarisuus kärsiviä sisaria ja veljiä kohtaan voidaan laskea ja laskuttaa hyveeksi.

Jotta en nostaisi Lutheria aivan pyhimyksen asemaan, minun pitää muistuttaa, että tämä mies vihasi juutalaisia kuin ruttoa, kuten kirjoitin väärennyskirjassa 1987-88. Lutherin radikaalia antisemitismiä ei toki kannata ottaa esille kaikissa tilanteissa, joissa konsultti ja asiakas kohtaavat.

Retoriikan teoriaa I

2009-01-18T23:51:00.000-08:00

Kuolemattomat Jumalat, ohjatkaa ihmisen lasta niin, ettei hän pettäisi itseään ja menisi kaventavasti ja loukkaavasti kääntämään retoriikkaa 'puheopiksi', eipä edes 'puhetaidoksi'! Retoriikka toki syntyi Sisiliassa 400-luvun puolivälissä e.a.a vaikuttavaa oikeuspuhetta koskevana teoriana mutta se alkoi pian vallata myös kirjallista kulttuuria. Retoriikkaa pitää kuvata ja tutkia vain sen omin termein.

Kolme vaikuttamismodusta erotetaan (logos, eetos ja paatos); tavoitteet ovat siis 1) docere, 2) delectare ja 3) movere. Reettori (puhuja, poliitikko, kirjallisen tekstin tuottaja) koettaa siis 1) opettaa, 2) viehättää ja 3) aiheuttaa liikutusta, tunnekuohua (pathos) tai, tapauksesta riippuen, jopa sammuttaa tunteita (tai mitä tunnevaikutukseen yleensä tulee, annostella tunteita). Mihin modukseen kulloinkin ja mitenkin panostetaan, riippuu teoriasta (tavoitteesta) ja tilanteesta ja moraalista tai moraalin puutteesta.

Suullisessa retoriikassa oli Ciceroon tultaessa vakiintunut viisi työtehtävää: 1) inventio, 2) dispositio, 3) elocutio, 4) memoria ja 5) actio, kreikaksi, joka siis on lähtökieli: 1) heuresis, 2) taxis, 3) lexis, 4) mneme ja 5) hypokrisis. Kirjallisessa retoriikassa jäävät kaksi viimeksi mainittua vähemmälle huomiolle, mutta eivät ne toki siitä puutu (vaikka niin on tapana väittää). Antiikissa retoriset esitykset (puheet) jaettiin 1) oikeusistuinpuheisiin, 2) poliitisiin puheisiin (esim. kansankokoukselle) ja 3) ylistyspuheisiin (mm. hautajaispuheisiin). Neljäntenä 4) tulivat oppineet, akateemiset puhe-esitykset. KAIKKI nämä saatettiin julkaista kirjallisessa muodossa, usein paranneltuina.

Tämä opinala, taide tai tiede teettää Suomen tytölle ja Suomen pojalle töitä siksi, ettei suomi satu olemaan indoeuroopplainen kieli; joudutaan "epätrendikkäästi" opettelemaan ulkoa ja sisäistämään oppisanoja; ja oma vaikeutensa, tai sanokaamme haasteensa tulee siitäkin, että suomessa on kovin heikosti kehittynyt kieliopillisen subjektin

taju, mihin mm. Nietzsche kiinnitti kiusallista huomiota. Sama puute koskee mielestäni retoriikan subjektia sanan klassisessa merkityksessä (tässä toimijaa, siis puhujaa, mutta osin myöskin kirjoittajaa). Ja onko suomalaisesta oman elämänsä subjektiksi filosofisessa mielessä? Ketkä tai miten monet jäävät "Das Manin" tasolle meillä ja muualla? - Klassiset standardit täyttäviä suomalaisia reetoreita ovat olleet meillä Veikko Wennamo ja Esko-Juhani Tennilä (kun taas Esko Ahon ja Jari Sarasvuon imagossa on häiritsevällä tavalla eli liikaa konsulttia / myyntimiestä; presidentti Halonen pitää vain / sentään esitelmiä; ministeri Vanhanen esittää luetteloja).

Klassinen retoriikka koskee puhuttua tai kirjoitettua, osin non-verbaalista, korkeat vaatimukset täyttävää taidetta (tékhne, ars), ei pelkästään sanataidetta. Sitä ovat olleet rehabilitoimassa esim. Stephen Toulmin, Chaim Perelman ja Juri Lotman.

Semiootikko ja kulttuurintutkija Lotman muuten esitti, ettei taiteen tehtävänä ole heijastaa eikä representoida todellisuutta vaan luoda illuusioita. Minäkin sanoisin samaa ainakin ihmistieteistä (humanistisista ja yhteiskuntatieteistä) mutta en aivan kaikesta filosofiasta.

Meidän tulee arvostaa (Lotmanin avaamaa) miinus-retoriikkaa (= esitelmiä, luetteloja ja yleensäkin "Das Manin" suoraa ilmaisua) siitä, että miinus-retoriikka antaa loistavaa merkitystä klassisen tyylin retoriikalle (joka sekin elää vahvana). Hyveet voivat loistaa vain yleisessä pimeydessä. Ja miinus-retoriikka auttaa rakentamaan uutta, kun sitä vastaan rakentuu hegeliläinen antiteesi. Asiat eivät voisi olla yhtään sen paremmin, kuin ne nyt ovat.

Sodan namusedät

2009-01-05T02:37:00.000-08:00

Kerroin pikkujoululahjana 24.12. 2008 parista amerikkalaisten sotavalheesta. Toisten valheiden, "asiallisen" disinformaation ja huhupuheiden ohella manitsemani tapaukset tekivät Yhdysvalloissa vahvaa tulosta (menivät täydestä): Yhdysvaltain yleinen mielipide vaatimalla vaati lähtöä ensimmäiseen maailmansotaan. Ja niin sieltä sitten tultiin tänne vanhalle mantereelle; paha Saksa sai oikein isän kädestä.

Saksan lentokoneet olivat toisen, jo dokumentoimani viestin mukaan pudotelleet pitkin poikin Eurooppaa myrkyllisiä namupaloja poikasten ja tyttösten poistamiseksi viholaisten riveistä ja muonavahvuudesta. Miten moraalitonta! - Paheksunta taisi silti mennä liiallisuuksiin. Sillä minusta tuntuu, että osaksi kiltit Fritz-sedät tipauttivat uskottavuussyistä väärien karkkien joukossa myös oikeita makupaloja. Autenttiset karamellit olisivat sitten päätyneet niiden lasten suihin, joilla oli hyvä karma ja jotka eivät joutuneet sairaalahoitoon tai suoraan sinne pahimpaan paikkaan.

"Es steht ein Soldat am Wolgastrand"

2009-01-01T06:28:00.000-08:00

You Tube tarjoaa monta vaihtoehtoa Lehárin "Volgalaulusta" kiinnostuneille. Ivan Rebroff on "tsaristisesti" tai ainakin melko itsekorosteisesti bombastinen, mikä jotenkin vaivaa minua. Pahoittelen sanojeni tautologiaa. Ja makunsa tietysti kullakin; itse puolustaisin Fritz Wunderlichin tulkintaa; hänellä klassinen nöyryys (humilitas) lomittuu yhtä klassiseen, uskottavaan paatokseen (páthos, passio). Lehárin miehisiä, maskuliinisia hyveitä henkivä "Lied" edustaa sekä epiikkaa että lyriikkaa ja toki myös retoriikkaa ja poetiikkaa.

Volgan rannan soturi, isänmaan vahti, jonka osasta Wunderlich ihmeellisesti laulaa, on tosiaan "eksistentialistisesti" yksinäinen, toisin kuin vanhan Kreikan Epameinondas, joka niinikään eksistentialistisesti, mutta kollektivistisesti vahvalla tavalla samastui kotivaltioonsa Theebaan; sen puolesta Epameinondas, urheuden ja epäitsekkyyden ikoni, uhrautui taistelussa uskonnollisesti; hän kuoli onnellisena kamaliin haavoihinsa; hän ehti kuulla, että Theeba oli lyönyt vihollisensa, kuten Cornelius Nepos kertoo.

Oswald Spengler muuten sanoo, että vasta noin anno 1000 syntyneessä länsimaisessa eli faustisessa kulttuurissa tavataan (kaikkien kulttuurien) yksinäisimmät sankarit. Silti uskonnollinen usko on yhteistä sekä Epameinondaalle että Volgan rannan vahdille. Tästä päästään jonkin sortin lopputulemaan, että uskonnollinen usko on, tai on ollut, omiaan takaamaan patriotismia.

"Hindenburg ist unser Gott"

2008-12-24T07:31:00.000-08:00

Huhut ja valheet kuten totuudetkin kuuluvat "elimellisesti" ihmisen sodankäyntiin. Ennen kuin Amerikan Yhdysvallat lähti "positiivisesti" ja riemurinnoin ratkaisemaan Ensimmäistä Maailmansotaa oikeaksi katsomansa asian hyväksi, se kierrätti huhua, että Lutherin virsi "Ein feste Burg ist unser Gott" ('Jumala ompi linnamme') olisi Saksassa "päivitetty" muotoon "Hindenburg ist unser Gott". Ja Saksan lentokoneet olisivat pudotelleet pitkin Eurooppaa tappavan myrkyllisiä karamelleja herkkäuskoisten lasten syötäviksi.

"O sancta simplicitas!"

2008-12-14T11:20:00.000-08:00

Kesä on viehkeimmillään Konstanzissa 6. heinäkuuta anno 1415. Kaupunkiin kokoontunut hengellinen konsiili polttaa kerettiläisenä Prahan Kaarlen-yliopiston rehtorin, maisteri Jan Husin. Tätä miestä ei elävä usko vie ainoastaan läpi harmaan kiven; se lennättää hänen sielunsa tulimeren läpi Taivaaseen Isän ja Karitsan luokse.

Tarinan mukaan Hus olisi sanonut ennen kuolemaansa: "Voi pyhä yksinkertaisuus!" Näillä sanoilla hän olisi hämmästyneenä tai pilke silmäkulmassaan kommentoinut erään vanhuksen projektia; vanhus olisi tuonut risuja tai pilkettä paaluun kahlehditun Husin roviolle, jotta liekit sitä pikemmin olisivat lähettävä Husin sielun Helvettiin.

Mutta totuutta tarina ei toki vastaa. Jos se vastaisi, sen olisi maininnut slaavien historioitsija Peter von Mladonowitz, silminnäkijä, ja muut, jotka hekin Konstanzissa todistivat paljon kärsineen ja lujahermoisen (constans) Husin martyroitumisen tästä murheen, pikemminkin kuin armon laaksosta. Mainitsemani tarina esiintyy kirjallisuudessa vasta anno 1653 ja sen jälkeen. Omasta puolestani en menisi siihen uskomaan. Ennen kuolemaansa ja kuolinhetkellään Husilla oli aivan muuta ajateltavaa ja sanottavaa. Hän ei lausunut: "O sancta simplicitas!"

Ei pidä luottaa kaikkiin siivettyneisiin sanontoihin. Suurten miesten toivotaan lausahtaneen viime sanoikseen jotakin tärkeää (mission tai vision) jälkimaailmalle. Usein heidät laitetaan kenties terapeuttisista syistä sanomaan sellaista, mitä he eivät aktuaalisesti sanoneet. Jan Hus oli vaatinut kristittyjä elämään askeettista ja pyhää elämää. Siitä hän sai maksaa hengellään. Mutta hän pääsi missionsa ansiosta lentävien lauseiden kirjoihin, historiaan ja ennen kaikkea oikeiden kristittyjen taivaaseen.

Risujen tai pilkkeiden tuojaa koskeva tarina on hyvinkin mielekäs. Pimeällä tai yhtä hyvin valoisalla keskiajalla kirkko keksi (modernien konsulttien tavoin) rahastaa joka käänteessä. Kukin synti oli hinnoiteltu, ja uskova saattoi aneen ostamalla siitä vapautua ja jatkaa kaikessa rauhassa tuloksen tekoa (elämistä, jos asia ilmaistaan vanhoin termein). Pelkkien risujen tuonnista harras uskova sai (paljossa luontoistalouden vallitessa) syntejä sen ja sen verran anteeksi, kuin roviokäyttöön tuoduilla risuilla oli hintaa. Oikeita risuja kannatti pragmatistisesti kerätä yli oman, maallisen tarpeen, jotta oma sielu pelastuisi ja toisen, siis heterodoksisen ja kerettiläisen sielu painuisi Infernoon, jota mm. Dante, Hieronymus Bosch ja muut ovat eloisasti kuvanneet.

Armelias tuli

2008-12-05T01:27:00.000-08:00

Mister Sebaot splittasi riemusta kylkensä kipeäksi, kun katolinen kirkko anno 1415 poltti Konstanzin pyhässä konsiilissa parhaan miehensä, maisteri Jan Husin ja varmemmaksi vakuudeksi myös tämän kirjat, päällysvaatteet ja sandaalit (ja seuraavana vuonna hänen oppilaansa Hieronymuksen). Voi tuskaa ja poltetta! Maisterin alusvaatteet paloivat hänen ruumiinsa mukana, sillä eihän Husia ilkoalastomana voinut jättää maanpäällisen tulen armoille, eihän toki. Pitäähän kristityllä sentään jokin moraali olla. Kun Vanha Aatami ja häntä vähän nuorempi Eeva pihistivät kielletyn hedelmän Eedenin puutarhassa, he tajusivat olevansa alasti ja häpesivät kovin. Ja sieltä se vastainen surkea historia alkaa, Paavalin mukaan naisen tekemän väärän eksistentialistisen valinnan vuoksi.

Ihmisruumis palaa huononlaisesti nuotiolla tai roviolla, kuten tieteelliset tutkimukset osoittavat. Siksi Mr. Sebaotin luomistyöstä ei voi antaa hyvää, eipä edes tyydyttävää arvosanaa. Tarkoitan ihmistä nuotiolla tai roviolla kehnosti palavana luontokappaleena. Kovin paljon paloi kirkolta Konstanzin totisesti viehkeässä kaupungissa puuta ja olkia ja rahaa. Teloittajalta paloi energiaa ja kaloreita, kun hän joutui polttamaan Husin kahdesti ja vaatteet ja kengät erikseen. Niin, ja poltti hän toki vielä maisteri Husin sydämenkin (minkä unohdin äsken mainita). Tshekeille ei saanut jäädä reliikkejä. Mutta uskolliset tshekit säilyttivät mestarinsa muiston sydämessään; ja sitä muistoa he yhä vaalivat.

Sanooko joku, että parasta oli Jan Husin, liian hyvän miehen päästä pois tästä keskiaikaisesta murheen laaksosta armollisen tulen siunauksella?

Matthew Spinka mainitsee mieltä kiinnittävästi Husin elämänkerrassaan, että vuonna 1859 tuli teki pahojaan Husin kotitalossa, Böömin (Bohemian) Husinecissa, mutta säästi poikkeuksellisesti sen pienoisen huoneen, jossa Jan syntyi köyhään perheeseen noin vuonna 1372. Joku voisi sanoa, että Konstanzissa polttamalla murhattu vapaiden taiteiden maisteri ja pyhän teologian bacchalaureus sai Pyhältä Tulelta postuumisti symbolisen korvauksen. Seuraava askel voisi olla se, että katolinen kirkko pyytäisi in corpore rikostaan polvistuen anteeksi ja julistaisi sitten Mister Sebaotilta lupaa kysymättä Johannes Husin Pyhäksi.

"Reviens Mon Amour"

2008-11-23T02:43:00.000-08:00

Päivän epistolatekstiksi valitaan Latinankielisten uutisten (Teksti -TV 365) seitsemäs sivu. Sen mukaan "Musica iucunda cordi saluti [est]". Siteeraan Reijo Pitkärantaa ja käännän sitten sanat suomeksi, jotta ihmiset tekisivät heti oikean päätelmän, etten sanoisi parannuksen.

"Si quis", inquiunt [investigatores quidam Baltimorenses] "musicam praeoptatam audit, vasa eius sanguinea dilatantur, ut in ridendo fieri solet aut tum, quum [pro quim] aliquid remedium cardiovasculare sumitur. Nihil interest, de cuius generis musica agatur, dummodo placeat."

*****

"Jos joku tutkijoiden mukaan kuuntelee mielimusiikkiaan, hänen verisuonensa laajenevat, kuten tapahtuu nauraessakin tai otettaessa jotakin kardiovaskulaarista lääkettä. Ei merkitse mitään, millaisesta musiikista on kysymys, kunhan vain se on mieluista."

Laitoin otsikoksi Chopinin tristesse-kappaleen. Joka haluaa, voi sen helposti kuunnella ja testata, kuuluuko hän Das Man -kategoriaan vai ei. Solistilla on paljonkin väliä. Beniamino Gigli olisi takuuvarma valinta, suositus ainakin.

Maisteri Jan Husin valinta

2008-11-21T06:21:00.000-08:00

Loppusyksystä 1414 Jan Hus lähtee rohkeasti ja melkoisen hyväuskoisesti puolustamaan teologista ja filosofista vakaumustaan Konstanzin kirkolliskoukseen. Konstanzissa Hus, joka oli Prahassa ja Böömissä paljon työtä tehnyt tshekkien kansallisen asian eteen toimien energisesti mm. Prahan yliopiston rehtorina ja Prahan Betlehem-kappelin saarnaajana, heitetään vankilaan heresioista epäiltynä. Ja kun tämä hyvä ja uskossa vahva maisteri harhaisista opeista syytettynä ja siksi kaltoin kohdeltuna, jopa kidutettuna, kieltäytyy peruuttamasta saarnojaan ja tekstejään, hänet tuomitaan menettämään papin- ja ihmisarvonsa. Kirkon miliisi kerää Konstanzista Husin latinan- ja tshekinkieliset kirjat. Ne poltetaan katedraalin hautausmaalla, minkä nähdessään Hus hymyilee. Sitten hänet itsensä viedään poltettavaksi (heinäkuulla 1415). Viemisinä Helvettiin Veli Johannes saa täysin oikeaoppiseen päähänsä paperilakin; siihen on heuristisesti piirretty kolme Husin sielusta riitelevää perkelettä. -Ja Husin tuhka, kuten myös poltosta jäänyt multa, viskataan Rhein-jokeen, joka Julius Caesarin mukaan paikoin vuolaana virtaa.

Miksi spekuloida miten Jan Husin olisi käynyt, jos hän ei olisi mennyt Konstanziin? Sinne hän nimenomaan halusi mennä. Hus arveli pääsevänsä saarnaamaan kongregoituneelle konsiilille filosofista realismiaan (Platonin ja Augustinuksen hengessä). Hän luuli niinikään, että (pyhäksi ja erehtymättömäksi julistautunut) konsiili saisi ongelmansa ratkaistuiksi ja toimintansa päätökseen pääsiäiseen mennessä (1415). Niin ei käynyt. Konsiili päättyi vasta 1418! Viimeiseen saakka maisteri Hus piti mahdollisena, että siellä totuus Jumalan intervention avulla voittaisi ja että hän itse pääsisi vapaana miehenä palaamaan Prahaan. Mutta Pariisin yliopiston kansleri, professori Jean Gerson, joka edusti filosofista nominalismia, tahtoi erinäisten kardinaalien avulla saada Pyhistäkin Pyhimmän Konstanzin konsiilin murhaamaan tuon filosofista realismia puolustaneen"Heresiarkka" Husin. Veristä oli ollut filosofinen toiminta jo "boheemisessa" Prahassa; sieltä saksalaiset nominalistit olivat lähteneet maanpakoon ja perustaneet Leipzigin yliopiston anno 1409. Mutta se ei nominalisteille riittänyt. He tahtoivat kostaa Husille ja tämän oppilaalle, Prahan Hieronymukselle. Niin he saattoivat kummankin pois päiviltä päästen näkökulmasta riippuen joko kunniapaikalle tai häpeäpaaluun filosofian (tuskin kovinkaan) kesyssä historiassa.

Jos Hus olisi peruuttanut oppinsa ja katunut "rikollista" toimintaansa, hänet olisi kanonisen lain antamalla oikeudella suljettu loppuiäkseen vankilaan, kuten toiset sanovat. Mutta on myös todisteita siitä, että Husin polttamisesta oli kardinaalien kesken jo päätetty, joka tapauksessa, tunnustipa harhaoppinen "roisto" Hus katuvasti rikoksensa tai ei. Kanoninen laki mahdollisti, jopa hyvin mielellään, myös polton, terrorisoidakseen kristikansaa (jolle kirkon mukaan kävisi yhtä kehnosti kuin Husille, jos se erehtyisi Husia seuraamaan ja lopettamaan ane-ja muut maksunsa lihaville ja huorapalveluja käyttäneille kirkonmiehille).

Jan Hus, pyhä marttyyri, ei perunut oppejaan. Konsiili sai haluamansa, eikä nykyinen saksalainen paavi aio pyytää Husin polttomurhaa anteeksi, koska Konstanzin konsiili oli "erehtymätön", sakrosanktiksi, pyhäksi ja koskemattomaksi julistautunut. Katolisella kirkolla ei ole varaa julistaa mm. ahneeksi rahankerääjäksi kirkkoa kritisoinutta maisteri Husia pyhimykseksi, vaikka niin olen itse latinankielisessä blogissa (retorisesti) vaatinut.

Arma Dei

2008-11-01T05:28:00.000-07:00

Errare humanum est, ignoscere divinum. Ignorantia autem non pro argumento potest haberi. Namque Paulus ipse verbis militaribus moralibusve usus explicuit quae 'arma Dei' significarent. Videatis Ephes. 6,14: "State ergo succincti lumbos vestros in veritate et induti loricam iustitiae et calciati pedes in praeparatione evangelii pacis."

Virtutes sanciendae

2008-11-01T03:35:00.000-07:00

Si ecclesia catholica longo temporum cursu odio vacua sceleris pura integra vitae facta esset, iam se ipsam poeniteret, quod eius iussu multi homines utriusve sexus vere ingenui ad mortem damnati sunt. Nam ut alios casus hoc loco brevitatis gratia omittam, Magister Johannes Hus et Magister Hieronymus de Praga in urbe Constantia multa perpessi ibidem a doctoribus ecclesiae tandem occisi et incinerati sunt. Qui duo viri cum numquam digne satis laudari possint, tamen hodie (1.11. 2008) in omne tempus futurum Sancti declarentur.

Tenebrarum potestates

2008-11-01T02:26:00.000-07:00

Induamus nos si Apostolo Paulo velimus obsequi arma Dei ut possimus stare adversus insidias Diaboli, "quia non est nobis conluctatio adversus carnem et sanguinem, sed adversus principes et potestates, adversus mundi rectores tenebrarum harum, contra spiritualia nequitiae in caelestibus"(Ephes. 6,11f.). - Non est autem facile dictu quae illa verba Pauli 'arma Dei' sibi velint.

Exempla docent

2008-10-24T05:05:00.000-07:00

Satis certum est fortitudinem in laboribus et periculis maxime cerni. Laetandus magis quam dolendus sit, ut ego arbitror, casus Socratis illius Atheniensis qui cum capitis ab iudicibus damnatus esset tamen laetus atque erectus venenum ut lex iusserat sumpsit faciliusve de vita exiit. Mortem hic tantus vir eo modo quo semper cives docendo uti solitus erat sibi ipsi conscivisse dicitur.

Apud veteres atque hodiernos saepe fit, ut mortem fortes libenter oppetant. Nam ut alios parsimoniae gratia omittam, mentionem facere velim de Johanne Husso, magistro artium et bacchalaureo sacrae theologiae necnon fidei Christianae defensore inpigerrimo quem ad palum adligatum sed triumphantem doctores ecclesiae catholicae in urbe Constancia anno p.Chr. n. MCDXV vivum cremaverunt inque cineres redegerunt ita ut reliquiae non superessent.

Dicet fortasse quispiam fortitudinem nihil aliud esse ac meram miseriam domi militiaeque stultissime exhibitam quam bona fama sequi possit. Sed quam frustra! Namque est homunculi insipientis non autem viri sapientis pro ea patria mori quippe quae sibi nec umquam antea profuerit nec umquam posthac sit profutura.

Quid sit constantia?

2008-10-17T11:31:00.000-07:00

Publius Ovidius poeta a Caesare Augusto anno octavo p.Chr.n. ex urbe Roma relegatus exiliumque agere coactus Tomide, quod oppidum ad Pontum situm nostris temporibus Constancia (vulgo Constanza) vocatur, novem annis inter barbaros vixisse ibique tandem mortem obisse sepulchroque conditum perhibetur. Is poeta ibi multa quidem est passus, sed sortem suam velut iniquissima fuisset epistolis poeticis lacrimarum plenis dextra manu scriptis et Romam ipsique imperatori missis satis superque lamentatus est, quippe qui tristitiam doloresque virtute propria superare non valeret. Neque valuit Ovidius ille Romanus paganus exhibere eandem magni viri virtutem constantiamve animi ac quattuordecim saeculis post mediis in tenebris medievalibus vere exhibuit Magister Johannes Huss Bohemus Christianus. Qui in urbe Constancia Germanorum in vincula coniectus et haereseos condemnatus pro Christo seque ipso passus est; vivus est Johannes Huss combustus ab Antichristo quem illo tempore ecclesiae universali sive catholicae praefuisse constat.

Concilium illud generale constantience, quod maximo doctorum sacrae theologiae aliorumque eruditorum hominum applausu sancrosanctam se iterum iterumque appellabat Satana ipso adstante, eciam Hieronymum Pragensem discipulum amicumque Johannis Hussi pari supplicio atque dictum magistrum afficere et insuper memoriam amborum vere sanctorum martyrum in aeternum inque maiorem antichristi gloriam damnare ausus est.

"Kristus paavina"

2008-10-12T01:42:00.000-07:00

Jan Hus, filosofi ja teologi, sai Konstanziin 1414 kokoontuneet kirkomiehet raivon valtaan. Hus nimittäin sanoi rohkeasti ja heuristisesti ja tarkoitti mitä selvimmin, ettei Jeesus Kristus suinkaan ollut Rooman paavi; vastaavasti Jeesuksen oppilapset eivät totisesti olleet kardinaaleja, jotka olisivat valinneet kardinaali Jeesuksen paaviksi!

Hus sai sen palkan, minkä hän "rikollisessa" innovatiivisuudessaan ansaitsi. Hänet ja hänen kirjansa poltettiin (kirjat ensin mielenosoituksellisesti hänen nähtensä, kuten olen kertonut). Kun hänen ruumiinsa ei ensi yrittämällä palanut loppuun, liktorit polttivat vartaassa hänen suuren sydämensä ja jauhoivat hänen viisaan kallonsa tuusannuusaksi. Myös vaatteet ja sandaalit poltettiin. Tuhka viskattiin Rein-virtaan, kuten myös se multa, mikä sekin poltosta muistutti, jottei Husin "rikollisille" kannattajille olisi jäänyt reliikkejä.

Positiivinen ajattelu kunniaan

2008-10-05T05:18:00.000-07:00

Husin ja Hieronymuksen osa saattaa tuntua kohtuuttomalta. Puistatus sikseen! Ajatelkaamme toki myönteisesti; maailma kaipaa lisää positiivista ajattelua ja sen mukana laatuaikaa. Ihmisyys vietti triumfiaan Konstanzissa, jossa Hus ja hänen oppilaansa poltettiin elävältä. Heidän miehinen hyveensä (virtus) ja vakaumuksensa (fides, constantia) täyttivät humanismin korkean tunnusmerkistön. Sillä mestari ja hänen oppilaansa pitkälti elivät ja täydelleen kuolivat esikuvallisesti, entisajan mallia näyttivät. Katsojille kumpaisenkin maksimaalisen tuskaisa martyrius oli huippukokemus, flow, flow, kiihottavampi kuin jokin miekkataistelunäytös tunnetusti barbaarisen Rooman amfiteatterissa.

Well, well, well! Ja vaatiihan se kirkkokin ymmärrystä, rukoilee suorastaan kuten saamme taas kuulla, joten annetaan sitä sille nyt. Jos Jan Hus ja se Prahan Hieronymus olisivat tajunneet edistää katolisen kirkon taloudellisia etuja sen sijaan, että he niitä pahasti uhkasivat, kerrassaan niitä leikkasivatkin eli rahan jumaluutta halvensivat, he olisivat pysyneet tiimissä ja saaneet kumpikin esikuvallisen huippuviran kirkon johdossa. Niin ei käynyt, ja Hus ja Hieronymus äänestettiin trendikkäästi ja meluisasti ulos. - 1400-luvun kirkon oikeastaan ainoana tavoitteena, visiona, strategiana ja missiona kimmelsi niin inhimillisesti ja siksi kunniakkaasti raha, hyvänen aika.

"Kirkko tappoi Jan Husin"

2008-10-04T06:07:00.000-07:00

Väitettä voi surutta terästää: "Kirkko murhasi Jan Husin." Ja lainausmerkit joutavat pois. - Syy on ilmeinen, samaten kirkon syyllisyys. Konstanzin kirkolliskokous (1414-18) poltti Jan Husin ja varmemmaksi vakuudeksi tämän oppilapsen, Hieronymus Prahalaisen roviolla (1415/16). Konsiili nimen omaan väitti representoivansa, edustavansa sataprosenttisesti katolista kirkkoa; itseään konsiili kutsui riemuiten sakrosanktiksi, pyhäksi ja koskemattomaksi, kaikesta vastuusta vapaaksi. Voisimme mennä askeleen pidemmälle ja muotoilla lauseen, että Vanhasta Testamentista ja erityisesti Mooseksen kirjoista tuttu kiivailija, väkivaltaan usein turvautunut Herra Sebaot murhasi Husin ja Hieronymuksen (ja toisina aikoina toisia).

Jos se jotakuta lohduttaa, sanottakoon, että kirkko ja kirkon jumala olisivat "pimeällä" keskiajalla tehneet vahvempaakin tulosta, jos teknologia, tieteen yhteiskunnallinen ja poliittinen käyttö, olisi ollut kehittynyt pidemmälle kuin se oli.

Kirjoittakoon kuka haluaa siitä, mistä moni on jo kirjoittanut, miten jopa modernit valtiot ja varsinkin ne ovat tehneet tulosta murhaamisen ja muun väkivallan saralla ja miten kirkolla on ollut sormensa pelissä.

Jos jumala murhaa ihmisiä yksin kappalein tai massoittain, ainakin jonkun ihmisen velvollisuus olisi edes joskus osoittaa korkeampaa moraalia kuin paha luojansa. Mutta harvassa ovat hyveen esimerkit, exempla virtutis, niin kuin kuuluu ollakin. Sillä hyveen valo loistaa vain yleisessä pimeydessä, niinkuin Hus ja Hieronymus Konstanzissa, joka on viehkeä kaupunki.

Polycarpus Smyrnaeus martyr factus

2008-08-21T01:03:00.000-07:00

"Fortes Romani sunt tanquam caelus profundus." Ita quidem Ennius poeta primus nationalis Romanorum factus in Annalibus non sine iure canit. Oswald autem Spengler argumentis firmioribus usus adicit Romanos illos antiquos non solum viros fortes sed etiam barbaros inhumana crudelitate fuisse. Romani meliorem sui famam quam meruerint apud multos posteros adepti sunt, ut mihi videtur.

Exempla quae excerpi possint ex omni rerum Romanarum memoria docent. Ut alia omittam, hoc loco explicare velim Polycarpum illum qui episcopus Smyrnae constitutus se totum fidei Christianae propagandae dedidit. At quarta post Neronem persecutione Polycarpus paene nonaginta annos natus deprensus est a magistratibus ac petitus, ut ad sanitatem revorsus se erravisse fateretur Christumque Magistrum abdicaret. Sed ille id nec fidei nec virtuti suae convenire respondit ostenditque quid virtus vera sibi vellet. Quo factum est ut Polycarpus pro malo ac noxio capitalem poenam subiturus esset; et cum multitudo sua sponte collectis lignis atque extructo rogo pedes supplodendo fremuisset, ut senex ille albis capillis nulla mora interposita vivus combureretur, proconsul Romanus qui tunc temporis ibi versabatur odium vimque multitudinis timens sibique pavens multitudini concitatae resistere non ausus est.

Nescio quam ob rem Polycarpus ad palum ligatus primo flammas non conceperit. Constat autem missum esse lictorem, qui arte sua caput senis membraque amputaret; quo perfecto truncus senilis ignibus uri conspiciebatur ita ut apploderent universi.

Passus est Polycarpus eandemque constanciam exhibuit regnante M. Antonino et L. Aurelio Commodo quam permultis saeculis post Johannes ille Hus, magister artium et bacchalaureus sacrae theologiae, qui Constantiae a doctoribus Christianis igni traditus fortiter est combustus.

Ostentant omnia mortem

2008-07-26T06:05:00.000-07:00

Hieronymus de Praga magnus vir. Is cum a multis haereseos accusatus Constantiam venire ausus esset, qua in urbe concilium generale ecclesiasticum congregatum iam diu considebat, ab amicis persuasus est, ut ex urbe statim eggrediretur - quo longius eo melius. Placuit hoc propositum Magistro Hieronymo, qui tamen, miserum dictu, ruri extra muros urbanos constancienses ab inimicis mox deprehensus in vincula coniectus est. Atque ex decreto concili, quod se sacrosanctum vocavit, Hieronymus vicesimo tertio maii MCDXVI haereticus declaratus septem diebus post - die paenultimo maii - est combustus et in cineres redactus modo simillimo ac undecim mensibus ante amicus eius Joannes Huss Magister, qui isdem fere articulis atque Hieronymus Pragensis fidem salvam defenderat.