Herakleitos kirjoitti kuuluisan teoksen Luonnosta ('Peri fyseos'). Se on säilynyt vain katkelmina, mikä antaa oikeuden itkeä sille, joka ei tässä menossa muuta voi. Kummaa ei ole niinkään se, että Herakleitos saavutti (kuten Lucretius sanoo) "hämärällä esityksellään kirkkaan maineen" vaan se, että antiikissa kulovalkean tavoin levinneen käsityksen mukaan Efeson Herakleitos piti onnen hylkiminä kaikkia ajalliseen maailmaan syntyneitä ja syntyviä olentoja. Verrattomasti onnettomin olisi hänelle ollut ihmisen eksistentiaalinen osa. Aina kun Herakleitos kohtasi lajitoverin, hän puhkesi lohduttomaan itkuun. - Jo eläessään tätä miestä kutsuttiin itkeväksi filosofiksi. Vastakohta oli (edelleen tarinan mukaan) Demokritos, naurava filosofi, joka oli yhtä hymyä ihmistä ajatellessaan ja nauroi riemusta aina ihmisen nähdessään ja meni tätä halaamaan. - Eräät, elleivät itse asiassa hyvin monet, varaavat kuitenkin itkevän filosofin osan Demokritokselle, jolle se ei mielestäni alkuunkaan kuulu. - Antiikissa, toisin kuin länsimaissa, filosofit olivat populaareja hahmoja ja esim. sofistin (siis kuin nykyään konsultin) tulo paikkakunnalle oli suuri mediatapahtuma.
Herakleitos tuli yhtenä antiikin hahmona esille Pirkanmaan tietokirjailijoiden tapaamisessa tiistaina 27.9. 2011. Olimme, Maija-Leena Kallela ja minä, julkaiseet 2010 kolmikielisen kirjan "Ne mainiot helleenit", joka sai jatkoa tarkalleen vuotta myöhemmin (2011). Silloin julki tuli taas kolmikielinen kirja "He tekivät Rooman". Sitä kirjoittamassa oli myös Erkki Palmén Jyväskylästä. - Kreikka suhtautuu Roomaan kuin kulttuuri sivilisaatioon Oswald Spenglerin tarkoittamassa mielessä, mutta ehkä Spengler on väärässä ja me oikeassa. Kreikka- ja Rooma -kirjojen hahmoilla on niin hyvässä kuin pahassakin edustajansa modernissa todellisuudessa, eritoten politiikassa, mutta tuskin niinkään filosofiassa, joka ei, kuten sanoin, ole nykyään populaaria - tai jos filosofia on populaaria, filosofit eivät ole populaareja vaan akateemisia virkamiehiä (mutta lukuisia filosofian harrastajia voidaan totisesti kutsua filosofeiksi. Siitä, itkevätkö he kenties enemmän kuin nauravat, ei ole tietoa saatu eetteriin).
Toisin kuin tarinan Herakleitos, Buddha piti ihmiseksi syntymistä verrattomana etuoikeutena: ihmiselo pysyy ainoana mahdollisuutena kartuttaa karman saldoa. Vain meille on suotu mahdollisuus tehdä täyskäännös oman tietoisuutemme äärimmäisessä syvyydessä [josta Aurelius Augustinus käyttää alentuvaisesti nimitystä abyssus humanae conscientiae - ihmistiedon kuilu]. Vielä nyt ajan vieraat tulevat ja menevät lukemattomissa muodoissa. Mutta kun aika on kypsä, nollataan karma ja saavutetaan vapaus (moksha); vangit murtavat kahleensa ja vapautuvat tekojen maailmasta ja kaikkien surujen lakkaamisesta tulee vihdoin täyttä totta.
4 kommenttia:
Yhdessä sureminen ja ilo on voimaa.Aikoinaan tunsin ihmisen ja harvinaislaatuisen esimiehen.Hän suri aidosti järjestelmän kaltoin kohtelemien kanssa.Hän edustikin ainutlaatuista miehuullisuutta ja rohkeutta.Viimeisen kerran hänet tavatessani, kuten aina, vilpitön ilo ja lämpö oli läsnä. Myöhemmin kuulin, että hän silloin tiesi lähtevänsä pian tästä maailmasta, mutta ei siitä minulle sanallakaan maininnut.
Latinan verbi condolere tarkoittaa yhdessä suremista, compati taasen yhdessä kärsimistä. Jälkimmäisestä tulee compassio, jota kreikassa vastaa sympatheia. Kiitos kommentista. Hyvää viikonloppua! J.
Sanot, että toisin kuin antiikissa, filosofit eivät ole meidän kulttuurissamme populaareja vaan akateemisia tuntemattomia suuruuksia. Selitä tarkemmin.
Selitän ensi viikolla tarkemmin, ellei taas jokin hälytys ole päällä. Tunnetko ketään modernia vastinetta Herakleitokselle ja Diogenes Koiralle?
Lähetä kommentti