Psykoanalyysin tutkimuskohteiden soisi olevan elossa. Näet kuolleet ovat olleet syystä tai toisesta joko kyvyttömiä tai haluttomia avaamaan suutaan ja sydäntään. Rooman historian tutkija toisensa perään on esittänyt kysymyksen, miten kummassa Gaius Mariuksesta, miehestä, joka sentään pelasti Italian barbaaristen germaanien, kimbrien ja teutonien raivolta, saattoi tulla terrorihallinnon johtaja sekä jokaisen Rooman asukkaan kauhu. Hyvää vastausta ei ole löytynyt eikä löydy nytkään; on kuitenkin syytä muistaa eräs ennustus: nuoren Mariuksen kannatti tottavie käydä ennustaja-analyytikon luona. Marius alkoi elää dia- ja prognoosin mukaan. Hän pääsi kerrassaan seitsemän kertaa valtion korkeimpaan virkaan, konsuliksi. Ennustus toteutti itsensä (kuten sanotaan). Tavattoman kunnianhimoisen ja energisen Mariuksen urapolkua reunustivat lukemattomat ruumiit - menestyksen oheisvahingot tai instrumentit tai uhrit - niin barbaarit kuin virtuaalisesti yhtä barbaariset maanmiehetkin. 70-vuotias barbaari Marius valmisteli sotaretkeä idän nujertamiseksi. Tämä maailma on vain tekojen areena, hän väitti. Mutta viimeinen urotyö jäi tekemättä: Mariuksen yllätti kesken sotavalmistelujen keuhkopussin tulehdus. Sotaherra Gaius Marius heitti henkensä seitsemännen konsulivuotensa seitsemäntenätoista päivänä. Neljän vuoden päästä miehekkäät luut kaivettiin ylös haudasta. Ne viskattiin Tiberjokeen; toivottiin ja rukoiltiin, että näin hänen muistonsakin vaipuisi unohduksiin. Marius ei tiettävästi ollut kynämiehiä; jos hän olisi ollut ja hänen teoksensa olisivat säilyneet, häntä voitaisiin koettaa psyko- tai jopa syväanalysoida hänen tekstiensä avulla. Menetys ei ole kohtuuton; toisia "Mariuksia" on elämä ja historia usein nostanut esiin. Jotkut ovat olleet melkoisia kynämiehiä - ja retorisesti yhtä vahvoja ellei vahvempiakin kuin Gaius Marius, toiminnan mies.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti